Yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeiden ja muidenkin pohjavesialueiden uusi luokittelu Taivalkoskelle ja Posiolle on valmistunut. Ely-keskusten tekemä luokittelukierros jatkuu tänä vuonna Kuusamossa ja Pudasjärvellä.
Taivalkoskella tarkistettiin 35 pohjavesialuetta. Tärkeimmät, ykkösluokan alueet ovat valtaosin kunnan länsiosassa: Taivalvaara-Repoharju, Ohtaoja, Joukokumpu-Matala-aho, Valkeisenharju-Muikkuharju, Hoikanharju-Loukusanharju, Pirinharju, Raappananaho, Saunavaara, Kurtti, Porolampi sekä Harjulamminharju Kuusamon rajalla. Nämä ovat siis pohjavesialueille annettuja nimiä.
Luokituksensa menetti kokonaan neljä aluetta: Myllyharju, Säkkilänsaareke ja Löytöharju-Harjunalasenkangas Loukuskylällä ja Akonkartanonniemi Jokijärvellä.
Posiolla tutkittiin 43 aluetta, ja niistä ykkösluokassa ovat nyt Aitakangas, Kotikangas, Lehtojärvenkangas, Perä-Posio, Salmijärvi, Soukkavaara, Valkeakoski, Varesaho, Väinämö, Kirintövaara ja Kierikkokangas.
Peräti 24 vanhaa pohjavesialuetta Posiolla menetti luokituksensa. Ne ovat antoisuuksiltaan pieniä, alle 100 vesikuutiota vettä vuorokaudessa antavia muodostumia,
jotka sijaitsevat matalassa moreenimäessä, vaaranrinteen ohuessa rantakerrostumassa tai matalassa, pienessä harjuselänteissä.
Luokittelussa käytetään aikaisempia tutkimustietoja sekä tehdään kairauksia, pumppauksia, maatutkaluotauksia.
Koillismaalla pohjavesi on luonnostaan erittäin hyvälaatuista, ja se on yleensä otettavissa käyttöön sellaisenaan ilman käsittelyä.
Kuusamon Kirkonkylän ja Taivalkoskella Taivalvaaran–Repovaaran pohjavesialueet on kuitenkin
nimetty riskialueiksi, koska niiden pohjaveden laadussa on havaittu ihmistoiminnan vaikutusta.
Loukusan-Koitijärven-Särkiluoman harjujakso ja Livojärven-Kuusamon harjujakso kuuluvat pohjaveden kannalta tärkeimpiin harjuihin Pohjois-Pohjanmaalla.
Kansalaiset ymmärtävät pohjavedet tärkeiksi.
Kuusamossa ja Taivalkoskella vuosina 2016–2017 tehdyn kyselyn mukaan yli puolet kuntien vakinaisista ja vapaa-ajan asukkaista olisi valmis osallistumaan pohjavesien tilan turvaamisesta syntyviin lisäkuluihin, jos esimerkiksi yksi viidesosa niistä perittäisiin suoraan asukkailta.
Kuusamolaiset vastasivat olevansa maksamaan "varmasti" keskimäärin noin 7 euroa vuodessa ja "melko varmasti" noin 20 euroa vuodessa seuraavien kuuden vuoden ajan. Taivalkoskella vastaavat summat olivat 4 ja 14 euroa vuodessa.
Vapaa-ajanasukkaiden maksuhalukkuus oli hieman korkeampi kuin vakinaisten asukkaiden.
Pohjavesien suojelutoimien kustannukset lankeavat enimmäkseen yhteiskunnalle ja jossain määrin toiminnanharjoittajille.
Pohjois-Suomessa käyttövesi pumpataan käytännöllisesti katsoen pelkästään pohjavesistä. Tärkeimmät pohjavesivarat ovat esiintyvät hiekka- ja soramuodostumissa, jotka ovat syntyneet viimeisimmän jääkauden jäätikön sulamisvaiheessa.
Pohjois-Pohjanmaalla pohjavesimuodostumia on lähes 400, ja niistä on vanhassa luokituksessa kuulunut ykkösluokkaan vähän yli puolet. Alueet sijaitsevat maakunnassa epätasaisesti ja niiden vedenlaatu vaihtelee paljon, ja se voi olla vedenhankinnalle ongelma.
Lapissa on pari tuhatta pohjavesialuetta, mutta niistä vain vajaat 300 on pohjavedenhankinnan kannalta tärkeää ykkösluokkaa.
Ely-keskukset luokittelevat vuonna 2015 voimaan tulleen lainmuutoksen perusteella pohjavesialueita nyt uudelleen niiden vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella. Uusia pohjavesiluokkia on kaksi.
Luokkaan 1 kuuluu vedenhankinnassa tärkeä pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan tai talousvetenä keskimäärin yli 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli 50 ihmisen tarpeisiin.
Luokkaan 2 kuuluu muu vedenhankintakäyttöön soveltuva pohjavesialue, joka antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu edellisessä kohdassa tarkoitettuun käyttöön.
Osa 1- ja 2-luokan pohjavesialueista saa lisäksi E-luokan. Ne ovat sellaisia, joilla pintavesi- ja maaekosysteemi on suoraan riippuvainen pohjavedestä.
Esimerkiksi Posion Livojärven Hirsiniemellä karkean lajittuneen soran ja hiekan kerrostumat ovat maatutkaluotausten mukaan paikoin yli 20 metriä paksuja. Hirsiniemen pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 5 neliökilometriä ja laskennallinen antoisuus on noin 1520 kuutiometriä vuorokaudessa. Uusi pohjavesiluokka on 2.