Kuusamolainen Juhani Haarala odottelee mielenkiinnolla, mitä tietoja avaruudesta mahdollisesti lähiaikoina saadaan.
Amerikkalaiset ovat nimittäin laukaisseet keväällä luotaimen kohti Marsia ja sen pitäisi saapua sinne lähiaikoina. Marsista Koillissanomiin useinkin viime vuosien aikana kirjoittanut Haarala ei tosin usko, että sieltä löytyy mitään elämään viittaavaa, vaikka asiasta on paljon vouhotettu.
– Löytäisivät vaikka hiiren jälkiä, mutta veikkaan, etteivät näe.
Tänä päivänä 85 vuotta täyttävä, oululaissyntyinen Haarala on tehnyt lähes koko elämäntyönsä maanmittauslaitoksen palveluksessa Kuusamossa.
– Tulin tänne vuonna 1953 parikymppisenä nuorukaisena, kun paikkakunnan isojakoa tehtiin. Välillä olin pari vuotta Kajaanissa vakuutushommissa ja Lapualla viisi vuotta maanmittaustoimistolla. Palasin kuitenkin takaisin Kuusamoon vuonna 1972 ja siitä lähtien olen ollut täällä.
Kuusamossa Haarala tapasi myös tulevan alakitkalaisen vaimonsa Maija-Liisan, o.s. Tornberg.
– Tavattiin tanssipaikalla, jonne hän oli tullut, vaikka koulun puolesta oppilaille oli sanottu, ettei tansseihin saa mennä.
Vaimo kertoo, että mies oli hänet nähtyään sanonut kavereilleen, että tuosta hän vielä emännän ottaa, ja niinhän siinä kävi.
Juhani Haarala sanoo, että Kuusamossa on hyvä asua.
– Lapua oli sellainen kuiva paikka, mutta täällä Kuusamossa on hieno luonto, on voinut kalastaa ja metsästää. Myös työpaikka oli hyvä ja Eljas Savola oli hyvä johtaja.
Haaraloilla on mökki Oivangissa ja varsinkin entisvanhaan tuli kalastettua paljon.
– Siikaa tuli ennen hyvin ja kalaa syötiin useasti viikossa. Mutta kun särjet ja sitä myötä hauet alkoivat lisääntyä, siiat vähenivät. Särkeä en syö, mutta hauesta tulee hyvä mureke.
Haarala kehitti menetelmän, jolla särkikantoja vähennetään. Hän keräsi Oivankijärven rannoilta särjen mätiä ämpäriin muutaman kymmenen sentin syvyisestä rantavedestä.
– Mätiä voi kerätä vain muutaman päivän ajan, korkeintaan viikon. Ämpäriin sopii 70 000 mätimunaa, mikä on valtava määrä. Mädin keruu on ainoa keino saada särkikannat kuriin. Saa siinä pyytää nuotalla särkiä vastaavan määrän!
Haarala myös kirjoitti aiheesta lehtiin ja vuonna 1985 julkaistiin ensimmäinen lehtikirjoitus mädin keruusta. Pitipä hän asiastaan jopa epävirallisen väitöstilaisuuden.
– Asia ei kuitenkaan edennyt, koska tutkijaporukat ja yliopisto olivat asiaa vastaan. Eivät he olleet edes nähneet särjen mätiä luonnossa.
Haarala kirjoitti aikoinaan Koillissanomiin satoja kirjoituksia Jussi-vaarin palstalla. Aiheet käsittelivät elämän ilmiöitä maan ja taivaan väliltä. Jos joku oli eri mieltä, Haarala vastasi tälle tarpeen mukaan.
Eläkepäivät kuluvat muun muassa televisiota katsoen ja lukien.
– Joskus nuorempana luin kerran Raamatun ja nyt olen lukenut sen kahdesti uudelleen. Se on hyvä kirja.
Kahdesti viikossa Haarala käy vaimonsa kanssa liikuntahallin kuntosalilla. Talven aikana on tarkoitus osallistua Porkkapirtillä kaupungin ohjattuun jumppaan 15 viikon ajan ja sen jälkeen palataan jälleen liikuntahallille.
– Kuntosalilla on tarpeen käydä. Isot kiitokset kaupungille, että se huomioi ikäihmiset ja halpa kausikortti on hintansa väärti. Kuntosalilla käynti on myös sosiaalinen tapahtuma, kun siellä näkee muita ihmisiä. Kotiin ei saa jäädä lojumaan. Vaikka kovin paljon en liiku enää muualla, niin pääsen autolla, sillä sain vasta viiden vuoden ajokortin.
Sukua on neljässä polvessa, sillä Juhani ja Maija-Liisa Haaralalla on kaksi lasta, viisi lastenlasta ja neljä lastenlastenlasta.