Mikael Agricolan julkaisema ensimmäinen suomenkielen aapinen ilmestyi vuonna 1543 ja siitä alkoi suomenkielen kirjakieli kehittymään.Maailmassa arvioidaan olevan 6000-7000 kieltä. Kielen puhujamäärä on keskimäärin muutama tuhat henkilöä. Suomi on puhujamäärältään suuri kieli, sillä vain noin viidellä prosentilla maailman kielistä on enemmän kuin miljoona puhujaa. Papua-Uudessa-Guineassa on maailman suurin kielten määrä suhteessa väestöön. Noin seitsemän miljoonan asukkaan maassa puhutaan yli 800 eri kieltä, koska kieliryhmät ovat eläneet meidän päiviimme asti vailla kosketusta toisiinsa.
Kun Suomen Lähetysseuran ensimmäiset työntekijät saapuivat Ambomaalle, nykyisen Namibian pohjoisosaan vuonna 1870, he alkoivat pian opetella ndongaa ja kehittää sitä kirjakieleksi. Aapinen ja virsikirja julkaistiin vuonna 1877, tasan 140 vuotta sitten. Uusi testamentti ilmestyi Martti Rautasen kääntämänä vuonna 1903. Myös lukutaidon opettaminen on kuulunut Lähetysseuran työhön alusta alkaen. Lähetysseuran työntekijöitä on sittemmin ollut ja on työssä kymmenien kielten parissa.
Lähetysseuran työntekijät ovat tutkineet kieliä ja luoneet niille aakkoset ja kieliopin, kääntäneet Raamattua, luoneet oppimateriaaleja ja opettaneet lukutaitoa. Työhön on kuulunut myös paikallisten kääntäjien kouluttamista, kielitieteellisen asiantuntija-avun antamista ja käännösten tarkastusta. Usein alussa on ollut ongelmana, kuten Etiopiassa ja Mekongin alueen kielillä, aakkosten valitseminen, sillä niissä maissa on valtakielellä omat kirjoitusmerkkinsä. Työntekijöitä on ollut raamatunkääntäjien kansainvälisen SIL-järjestön palveluksessa, mutta myös yhteistyöhankkeissa kirkkojen ja järjestöjen kanssa.
Afrikassa kielityötä on tehty Namibiassa, Angolassa, Etiopiassa ja Senegalissa. Etiopiassa Lähetysseura on tehnyt uraauurtavaa työtä viittomakielen opetuksessa ja opettajien valmentamisessa kuulovammaisten opettamiseen. Aasiassa on tehty kielityötä Thaimaassa, Laosissa, Kambodzhassa ja Nepalissa. Papua -Uudessa-Guineassa Lähetysseuran työntekijöitä on ollut kääntämässä Raamattua SIL-järjestön palveluksessa kahdeksalle kielelle. Osassa näistä hankkeissa työ on vielä kesken,
Minulle niin tutussa Namibian pohjoisosassa oli Raamattu kahdella kielellä ja Kavangon puolella lisäksi vielä yhdellä. Minun siellä ollessani alettiin tutkia myös pensastolaisten san-kieltä ja siinä on ollut suurena vaikeutena löytää kirjoitusmerkit useille naksaus-äänteille, joita on myös Etelä-Namibiassa asuvien namojen kielessä, samoin kuin muutamissa Etelä-Afrikan heimokielissä. San-kielessä on 141 eri äännettä mukaanlukien puolikymmenta naksausta. Naksaus äänteitä merkitään matemaattisin- ja huutomerkein. Tällaisia merkkejä on Namibiassa muutamissa uudistetuissa heimokielisissä paikannimissä, joita en ole vielä oppinut itsekään tunnistamaan. Eipä silti ei edellinen presidenttikään osannut lukea juuri vaihtunutta erään pienen kaupungin namakielistä nimeä puheessaan, jonka avustajat olivat kirjoittaneet. Hiukan nolo tilanne.
Tansaniassa, missä puhutaan 120 kieltä, kirkko on päättänyt pysyä valtion virallisessa kielessä eli swahilissa ja käyttää sitä. Joskin viime aikoina on pyritty käyttämään kirkon piirissä paikallista kieltä lasten esikoulussa auttaakseen heitä ainakin oppimaan lukemaan äidinkielellään ennen siirtymistä varsinaiseen kouluun, missä opetus on swahelin- ja myöhemmin englanninkielistä.