Alakerta |
Kunnon kesä antaa vielä odottaa, kun taivas tiputtaa vettä lähes päivittäin eikä lämpötila ole yrittänytkään lähennellä kahtakymmentä.
Sen sijaan luonnossa kasvukausi on parhaassa vauhdissaan ja luonnonyrteistä kiinnostuneilla jo melkoiset apajat. Aarreaitta on avoinna ja maasta pukkaa jos jonkinmoista herkkua ruokapöytään.
Luonnonyrttien keruu on rentouttava harrastus. Tuoreiden salaatti-, ruoka- ja juoma-ainesten etsiminen luonnosta kehittää kasvituntemusta. Samalla keho saa kaipaamaansa hyötyliikuntaa ja mieli virkistyy keskellä kesään heräävää luontoa.
Suomen luonnosta löytyy huomattava määrä kasvilajeja, joita ihmiset voisivat käyttää hyödykseen. Valitettavaa on, ettei kaikkia niiden käyttömahdollisuuksia vielä tiedetä.
Luonnosta kerättävissä yrteissä on vähän energiaa, paljon kuitua ja ne sisältävät runsaasti erilaisia vitamiineja sekä kivennäisaineita. Kansanlääkinnässä yrttien tehoon on luotettu vuosisatojen ajan.
Ennen keräämistä tulee luonnosta kerättävät yrttikasvit, niiden näköislajit sekä myrkylliset kasvit opetella tunnistamaan hyvin. Tietoa ja kuvia yrteistä löytyy netistä ja on olemassa taskukokoisia kasvioppaita, jotka kulkevat kätevästi metsässä kulkijan mukana.
Luonnossa liikkuva voi kerätä ruohovartisia kasveja jokamiehenoikeuksien puitteissa myös yksityisessä omistuksessa olevilta mailta, pihapiiriä lukuun ottamatta. Jokamiehenoikeuksien mukaan toisen mailla kasvit on kerättävä ilman apuvälineitä, joten esimerkiksi ruohovartisia kasveja ei saa kerätä sirpin avulla. Jäkälien, sammaleiden sekä puiden lehtien keruuta ei saa harrastaa toisten mailla ilman maanomistajan lupaa.
Älä kerää kasveja kaupunkien keskustoista, vilkasliikenteisten teiden varsilta tai lannoitetuilta tai torjunta-aineilla käsitellyiltä alueilta. Kasveja tulisi kerätä aamukasteen jo haihduttua sekä kuivalla säällä, jolloin ne ovat kuivia kerättäessä.
Maitohorsma, nokkonen, peltokorte, vadelma, voikukka, koivu, kataja, kanerva, kuusi, poimulehti – ravinteikkaiden luonnonyrttien lista on pitkä.
Villiyrtit ovat lähiruokaa parhaimmillaan. Jos ei satu olemaan tilliä kotona, voi kipaista pihanurmikolta apilanlehtiä kastiketta maustamaan ja napsaista mukaan pienen tupsun lipstikkaa. Uusia makuja keittiöön löytää lähempää kuin luulisikaan.
Helena Matila