Minä taidan olla ihastunut. Seitsemän ja puoli cd-levyä se vaati, mutta kahdeksannen kohdalla huomasin tuttavuuteni Kallen kanssa muuttuneen pinnallisesta joksikin syvemmäksi.
Nyt kuuntelen jo yhdeksättä eli toiseksi viimeistä cd:tä, enkä enää edes yritä kiistää tunteitani. Kalle, virallisemmin Karl Axel Björk, on hurmaava! Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila on onnistunut luomaan ainakin kaltaisiini, omien omituisuuksiensa kanssa painiskelevia salapoliiseja fanittavaan ihmistyyppiin vetoavan henkilöhahmon.
Kallen työstä ja elämästä 1920-luvun Helsingissä kertovan Yön sydän on jäätä -nimisen äänikirjan kuunteleminen on siksikin mukavaa, että päähenkilön lisäksi pääsee ihailemaan sen ajan tapakulttuuria.
Juuri tällä hetkellä kuuntelen lukua, jossa viime vuosisadan alussa noudatettu etiketti erityisesti korostuu. Herra Björk on kutsuttu illanviettoon, missä hän kohtaa sekä nuoria että varttuneempia sukulaisiaan.
Heti sisään astuttuaan Björk ojentaa illan emännälle monta päivää etukäteen tilaamansa kukat, suutelee tämän kättä ja saattaa rouvan käsikynkässään salin puolelle. Siellä hän tervehtii muut vieraat, naiset käsisuudelmin ja miehet kättelemällä.
Kaikki teitittelevät, myös vanhat tutut. Vain Björkin isosetä ottaa ikänsä ja asemansa turvin vapauden sinutella. Kun Björk illan päätteeksi haluaa osoittaa kiinnostuksensa erästä naista kohtaan, hän ei todellakaan tee sitä pyytämällä naista jatkoille asunnolleen.
Kalle Björkin kaltaiset gentlemanit ovat tietysti vain osa totuutta. Hän ja hänen historialliset esikuvansa kuuluvat ylempään keskiluokkaan, jonka edustajilla oli tuskin mitään yhteistä työläiskortteleita asuttaneiden naisten, miesten ja lasten kanssa. Sellaisen luokkayhteiskunnan paluusta en haaveile.
En haaveile liioin jatkuvasta teitittelystä saati siitä, että yksin esimerkiksi elokuvissa käyviä naisia pidettäisiin automaattisesti epäilyttävinä. En kaipaa ulkokäymälöitä, savisia katuja tai tekstiviestien lähettämistä lähettipoikien välityksellä.
Sen sijaan haaveilen kohteliaisuuden paluusta. Ei jokaisen miehen tarvitse muuttua herra Björkiksi, joka ”hyvästeli (madame) Zubovan ottamalla hänen kätensä ja hipaisemalla sitä viiksillään”, mutta voisimme kai aloittaa vaikka tervehtimällä naapureitamme.
Otsikkoa muokattu 16.6. klo 9.15.