Alakerta |Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Medialla on taipumusta muokata ihmisten ajattelua.
Olen pitänyt itseäni kohtalaisen immuunina aivopesulle, mutta jatkuva toistaminen ja yhden asian esiin ottaminen alkaa nyppiä todenteolla.
Teemu Selännettä koskeva uutisointi on tympinyt siitä lähtien, kun hän ensimmäistä kertaa mietti kiekkouran lopettamista.
Sen jälkeen lätkänpelaajan pohdinta on kuulunut suomalaiseen kesään varmemmin kuin juhannus.
Kun pelaaja on päättänyt kerta toisensa jälkeen jatkaa uraansa, on alkanut valtava uutisointi kaukalon tapahtumista.
Kun suomalainen salama on tehnyt maalin, se on ollut uutinen. Kun Selänne ei ole tehnyt maalia, se on ollut uutinen. Samalla NHL–kierroksella Lauri Korpikoski on saattanut iskeä komeat tehot, mutta eipä suomalaismedia ole paljon miehen tekemisiä noteerannut.
On sääli, että niinkin hieno pelaaja kuin Teemu Selänne, on nostattanut kiukkuani kymmeniä kertoja.
Ja vielä enemmän on sääli se, että hän itse on kiukkuuni lähes syytön. Syyllinen on media, joka ei laiskuuttaan jaksa tonkia oikeita uutisia.
Vai voiko joku aidosti myöntää olevansa kiinnostunut, että mitä hänen vaimonsa Sirpa on mieltä jostakin asiasta?
Jos Sirpa ei olisi Teemun vaimo, häneltä tuskin kysyttäisiin mitään.
Koko kansan kansikuvapoika. Lapsirakas. Esimerkillinen aviomies. Rikas mutta ei pröystäilevä. Hyväntekijä.
Mitä enemmän kuulen median kehuja kiekkotähdestä, sitä enemmän minusta tulee epäluuloinen.
Tämä ei ole oikein, sillä kiekkoilija saattaa ollakin vertauksien mittainen mies. Mutta kun kuulen ylisanoja liikaa, tulen ähkyyn ja alan voimaan pahoin.
Olin pari vuotta sitten Barcelonassa, kun aloin oirehtia vastaavasta palvonnasta. Silloin minut aivopestiin jalkapalloilija Lionel Messillä.
Kun urheilulehti Mundo Deportivo julkaisi maanantain numerossaan 11 eri kuvaa jalkapallotähdestä, en ollut uskoa silmiäni. Lionel joukkohalauksessa, Lionel yksin, Lionel pallon kanssa, Lionel kaatuneena ja Lionel maalinteossa ynnä muissa toimissa.
Eikä tässäkään tapauksessa inhoni syy ollut pelaajassa.
Tympimiseni on juuri nyt erityisen korkealla, sillä Suomen kaikkien aikojen kiekkoilijasta on julkaistu elokuva.
Nyt puhuvat pelaajan perheenjäsenet, ystävät ja tutut.
Minua ei kiinnosta, millaista ylistystä jo valmiiksi ylistetty ihminen saa osakseen.
Tämäkin suhtautuminen on osoitus siitä, että ainainen ylistäminen kääntyy itseään vastaan.