Nainen soittaa kännykällään ilmeisesti miehelleen, joka kuulostaa kyselevän laivamatkan sujumista. Nainen sanoo kovalla äänellä puhelimeen: laivamatka meni todella hyvin, ja oli mukavaa, on kiva palata takaisin kotiin Saloon. Äitinsä takana istuvista tytöistä vanhempi (arvioin hänen iäksi noin 14-15 vuotta) kiljaisi kovalla äänellä: Äiti, sinä joit koko ajan viiniä, äiti sinä olit koko laivamatkan päissään!
Puhelimessa oleva tyttöjen äiti menee hämilleen, sillä tytön kiljaisun kuuli puhelimen kautta myös toisessa päässä ollut, ilmeisesti tyttöjen isä. Äiti toruu tyttöjään, että olkaa hiljaa, ei saa huutaa tuolla tavalla ja sanoa hänen viinin juonnistaan. Äitin toruminen oli kuin olisi laittanut bensaa liekkeihin, tytöt vain kovensivat puhettaan ja huusivat rumia sanoja sen minkä kerkesivät. Junavaunussa istuneet matkustajat kuulivat äitin ja tyttöjen keskustelusta kaiken.
Yömyöhällä juna saapuu Helsinkiin, otan taksin ja ajan veljeni perheen luokse yöksi. Kerron heille junamatkani kokemuksen, jossa siis sain viereltä seurata rähinöivää perheen äitiä ja heidän kiljuvia tyttöjänsä.
Ennen yöpuulle menoa veljeni totesi junamatkani kokemuksesta, että valitettavasti samanlaisia tapauksia kuulee aivan liian usein. Veljeni jatkoi puhettaan, että hänellä on vielä karmeampi tositarina kuulemastaan laivamatkasta, jossa mummo ja pappa olivat lähteneet yhteiselle laivamatkalle lapsenlapsiensa kanssa.
Siis mummo ja pappa sekä heidän lapsenlapsensa, alle 10-vuotiaat tyttö ja poika olivat innoissaan odottaneet koko kevään yhteistä risteilymatkaa Itämerelle. Pian kesä koitti ja edessä heillä oli laivamatka. Mummo ja pappa ja terhakkaat lapsenlapset saapuivat satamaan ja astuivat laivaan.
Laiva irtaantui satamalaiturista. Meri avautui, mummo ja pappa ottivat paikan ravintolasta ja alkoivat juomaan alkoholia. Molemmat humaltuivat. Juominen ei jäänyt heillä yhteen kertaan, vaan he jatkoivat ryyppäämistä koko risteilyn ajan. Lapsenlapsensa olivat roikkuneet mummossa ja papassa kiinni koko risteilyn ajan ja itkeneet outoa tilannetta.
Mistä nämä edellä kuvaamani kaksi tapausta kertovat? Ne kertovat vanhempien ihmisten uskomattomasta vastuuttomuudesta, välinpitämättömyydestä, lasten hylkäämisestä.
Vastuu lapsesta, lapsen kuri, lapsen hyvät tavat, lapsesta oikeasti välittäminen, lapsen olalle taputus, lapsen rinnalla kulkeminen, lapsen kanssa yhdessä puuhaaminen hyvien asioiden parissa, hyvän itsetunnon kasvattaminen lapselle. Nämä kaikki ovat ajankohtaisia keskustelun aiheita kun koulut ovat alkaneet ja perheet tulleet kesälomiltaan.