Alakerta | Jonna Aho / toimitus@koillissanomat.fi
Miltä tuntuisi jos aamuisin heti herättyään pitäisi pukea ylleen kutittava, koon tai pari liian pieni villapaita? Melko inhottavalta varmasti. Entä miltä tuntuisi, jos joka päivä ennen kouluun lähtöä pitäisi ottaa käyttöön tietty rooli, jota pitäisi sitten esittää koko koulupäivä? Tuskin sekään mukavalta tuntuisi.
Nuorten joukossa esittämistä ja teeskentelyä on nähtävissä jopa liian usein. Moni nuori kokee, että ei voi olla oma itsensä koulussa taikka kavereiden keskuudessa. Silloin yleensä esitetään jotakin muuta, mitä ei itse ole. Roolin esittäminen voi näkyä esim. ulkomuodossa, käyttäytymisessä ja puheessa. Finnien takia itseään rumana pitävä tyttö voi tunkea joka aamu kilokaupalla meikkiä naamaansa, vaikka hän on aivan yhtä kaunis kuin kuka tahansa muukin. Tai herkkä ja epävarma poika voi piilottaa tunteensa kovan ja periksiantamattoman koviksen roolin taakse. Miksi hän teeskentelee eikä ole rehellinen muille tai ennen kaikkea itselleen?
Nuorten keskuudessa moni pelkää, että häntä aletaan kiusata, jos hän puhuu tai pukeutuu eri tavalla kuin muut. Lisäksi moni yrittää esittää mielenkiintoisempaa ja erityisempää ihmistä kuin on, jotta saisi lisää kavereita ja kuuluisi ”suosituimpien” ihmisten joukkoon. Totuus on kuitenkin se, että ei meikki tai roolin esittäminen tee meistä yhtään kauniimpia tai arvokkaampia. Olemme sitä jo valmiiksi, ei meidän tarvitse yrittää niin kovasti.
Meillä jokaisella on oikeus olla juuri sellaisia kuin me olemme. Jos joku asiaa ei hyväksy, niin häntä ei kannata kuunnella. Maailmasta löytyy varmasti monia ihmisiä, jotka hyväksyvät muut ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat, vaikka he olisivat kuinka erilaisia tahansa. Nuorten ryhmäpaineita ja esittämistä tuskin saadaan koskaan kitkettyä täysin pois, mutta aina voidaan mennä eteenpäin lopettamalla teeskentely ja olemalla aito oma itsensä. Totuus ei aina tule muiden suusta, vaan sydämestä. Kun itsestä tuntuu hyvältä, niin se on merkki, että on aito ja onnellinen ihminen.
Jonna Aho