Alakerta | Jenny Halvari/jenny.halvari@koillissanomat.fi
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.
Nämä Helvi Juvosen säkeet vuodelta 1952 olivat yhdet niistä, jotka lukion äidinkielenopettajamme jakoi meille valmistuville ylioppilaille kymmenkunta vuotta sitten. Sen päivän juhlahumuun ne sopivat täydellisesti. Ja täytyy myöntää – toivat tipan linssiin.
Arkisempina päivinä oivallusta on voinut etsiä samassa nipussa olleesta Kaarlo Sarkian runosta. Se kannustaa tarpeellisella tavalla löytämään elämän kauneuden ihan tavallisista asioista. Niistä, joita ei usein muista arvostaa kaiken kiireen ja inhimillisten tunteiden myllerryksen keskellä.
Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Vaikka valmistuessa on tukka takana ja elämä on edessä, ei aurinko paista ikuisesti. Tulee mustia pilviä ja mustia ajatuksia, joskus mustia tekojakin.
Lukioporukan hajaantuminen ja täysin uuden edessä oleminen otti minulla koville. Samaan syssyyn sattui perheenjäsenen vakava sairastuminen. Tuntui kuin tuttuihin turvaverkkoihin luottamisen sijaan olisin joutunut taiteilemaan trapetsilla yksin, osaamatta lajista edes alkeita.
Uskon, että sellaisia hetkiä tulee taatusti kaikille eteen – toisille ennemmin ja toisille myöhemmin. Niinä hetkinä, kun on aivan hukassa, voi lueskella tavallista suuremmalla ymmärryksellä Aaro Hellaakosken runoa. Sekin oli mukana viisaan äidinkielenopettajani toivotuksissa.
Huoju, heilu, ole terästä,
yritä viikkojen perästä
löytää sataman suu,
turhuutta viisaus muu.
Te koulunne päättävät: ylioppilaat, ammattiin valmistuvat, korkeakoulututkinnon suorittaneet ja peruskoulun päättötodistuksen saavat, toivotan lämpimästi onnea ja sitä tarpeellista viisautta elämäänne!
Jenny Halvari