Älä marise - tee sitä, missä olet hyvä

-
Kuva: Mikko Halvari

Appiukko-vainaa tapasi sanoa, että ei tänne maailmaan ole nauramahan tultu. Tuttu on myös sanonta, että mies tulee räkänokastakin mutta ei tyhjän naurajasta. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen, kun lauantaina istahdin Kuusamon torille munkkikahville. Koillismaan kesäpäivä oli kauneimmillaan, ihmiset istuivat porisemassa päivänpoliittisista kysymyksistä, ja penkeillä istui ihmisiä jäätelötötteröistä nauttien. Mikä tässä asetelmassa mättäsi?

Se, ettei kenenkään huulilla näkynyt hymyn häivääkään. Poikkeuksen tekivät lapset, jotka ottivat ilon irti saamistaan jätskiannoksista tai pillimehuistaan. Muutaman miehen joukko keskittyi puhumaan niistä asioista, mitkä täällä Kuusamossa on hoidettu huonosti ja miten huonosti asiat ovat meillä ovat.

Elämä ei todellakaan ole yhtä juhlaa. Meillä kaikilla on omat ongelmamme ja murheemme. Niitä riittää toisille enemmän, toisille vähemmän. Esimerkiksi lauantain Helsingin Sanomissa oli juttu skitsofreniaan sairastuneesta miehestä, joka oli koronan aikana jätetty heitteille ja vointi meni niin huonoksi, että hän oli yrittänyt itsemurhaa. Hänen iäkäs äitinsä oli joutunut kuukausikaupalla elämään valtavien pelkojen kanssa, kun pojan liikkeistä ei ollut mitään tietoa, eikä tieto sairaalan ja avohoidon välillä kulkenut.

Olen joskus tainnut kirjoittaa, että me ihmiset emme näytä kestävän tätä vuosikymmenten hyvinvointia. Kansainvälisten lukujen vertailussa Suomi on hyvinvointivaltio - ainakin toistaiseksi. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että hyvinvointi jakaantuisi tasaisesti, mutta nälkään täällä ei kukaan kuole. Luen parhaillaan kirjaa, joka kaunokirjallisuuden keinoin kertoo Neuvostoliiton aikaisesta Virosta ja aikalaisten ihmisten elämästä. Antaa muuten hieman perspektiiviä. Sen romaanin mukaan virolaiset ihmiset kestivät neuvostovallan vain, koska uskoivat, että joskus vielä Viro on itsenäinen. Kurjuudessa syntyi kansallinen tahto ja kyky toimia paremman huomisen puolesta. Nyt Viro on kuronut monen länsimaan kiinni ja mennyt jopa ohi.

Tiedemiehet ovat määritelleet, että onnellisuus tarkoittaa tilaa, jossa kaikki on hyvin ja ihmisestä tuntuu onnelliselta. Onnellisuus on tärkeä osa elämää. Onnellisuus on tila, jota ihmiset useimmiten tavoittelevat. Tutkijoiden mielestä varmin tapa tulla onnelliseksi on tehdä sitä, mistä pitää ja missä kokee olevansa hyvä, tehdä hyvää muille ja huolehtia myös itsestään. Tiedemiesten mukaan ihminen voi vaikuttaa paljon omaan onnellisuutensa. On kysymys siitä, miten suhtautuu asioihin ja elämään.

Palatakseni alkuun on todettava, että Koillismaalla pääsääntöisesti asiat ovat hyvin. Meidän on syytä katsella hieman ympärillemme ja myöntää, että näin on. Se, että nyt maristaan Kitkantien remontin hankaluuksista, ei ole oikeutettua. Tämä vaihe on kestettävä. Remontin valmistuttua meillä on uusi, uljas keskusta, josta saamme olla ylpeitä. Vai olisiko kaikki pitänyt pitää ennallaan? Minusta ei.