Kylmästä kipeät jalat tai sormet ja se sulamisen myötä tuleva tuska ovat varmasti kaikille tuttuja. Ei nimittäin taida olla olemassa kovin monta pohjoisen asujaa, joka ei olisi kertaakaan elämässään palelluttanut poskiaan, nenänpäätään tai varpaitaan. Jos joku sellainen löytyykin, niin hän on luultavasti viettänyt elämänsä sisätiloissa.
Vaikka tutusta asiasta on kyse, kylmyys ei ole mikään vähättelyn asia. Kylmäaltistuminen on merkittävä terveyden riskitekijä Suomessa, selviää Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisemasta Terveydenhuollon Kylmä- ja kuumaoppaasta. Ihmiselle optimaalisin lämpötila on 18–25 asteen välillä. Kylmän haitat alkavat jo, kun lämpötila laskee alle 18 asteen – ja nyt puhutaan siis lämpöasteista, ei pakkasesta!
Kylmäaltistukseen liitetään monia sairauksia astmasta aivoverenkierron häiriöihin ja sydäninfarkteista karpaalitunnelisyndroomaan. Kylmä lisää myös kuolleisuutta. Toisin kuin voisi kuvitella, kylmäkuolleisuudessa hypotermian osuus on vain pari prosenttia. Suurin osa liittyy sydän- ja verisuonitauteihin sekä verenpaineen kohoamiseen talvella.
Näiden vakavampien vaivojen lisäksi kylmä myös huonontaa älyllistä ja fyysistä suorituskykyä. Tätä ei useinkaan tule ajatelleeksi, kun kylmässä toimiminen ei pohjoisessa ole mikään vaihtoehto vaan olosuhteiden sanelema pakko.
Kun kylmässä kerran on pakko toimia, oppaassa on myös neuvoja kylmyydeltä suojautumiseen. Yleinen suositus on hieman yllättävä: vältä hikoilua. Eikö ulos kylmään yleensä lähdetä nimenomaan liikkumaan eli hikoilemaan?
Seuraavaksi tärkein oppi onkin useimmille tuttu: laita tarpeeksi kampetta päälle. Siis kerrospukeutuminen kunniaan! Alle vartalonmyötäinen sisäkerros, joka siirtää kosteutta – kun se hikoilun välttäminen ei kuitenkaan onnistu. Seuraavaksi eristävä, kevyt, ilmava ja tarpeeksi paksu välikerros. Kaiken kruunaa väljä tuulen ja sateen torjuva ulkokerros.
Pukeutumisen hallitsevat, jos jotkut, niin Pohjois-Suomessa ulkoilmalajien parissa toimivat ohjelmapalveluyrittäjät. Heidän elantonsa on kiinni siitä, että turistit eivät palellu kuoliaaksi eivätkä edes kärsi eri aktiviteeteissa.
Yrittäjien ratkaisu kuulostaa toimivalta. Kelkkasafarille tai husky-ajelulle lähteville asiakkaille puetaan paksupohjaiset, hyvin eristävät kengät sekä toppahaalari. Sen alle laitetaan tarvittaessa toinenkin kerros toppaa. Kunnollisia, paksuja hanskojakin puetaan yhdet tai kahdet päällekkäin. Päähän vedetään kommandopipo ja kaiken kruunuksi karvalakki. Ei palele!
Pidän itseäni melko järkevänä pukeutujana – en ujostele laittaa toppahousuja ja pipoa ja kenkinä tykkään käyttää lapikkaita ja huopikkaita – mutta toppakerroksista huolimatta paleli niin perusteellisesti yhdellä safarikeikalla. Siinä missä minä yritin hytistä ja potkiskella kylmästä kohmettuneita varpaitani, turistit eivät olleet millänsäkään. Kyllä hävetti.
Jenny Halvari