Maalla asuvien lasten iho on erilainen kuin kaupungissa asuvilla, uutisoi Yle Helsingin yliopistossa meneillään olevasta tutkimuksesta. Jo sylivauvojen ihon mikrobistot ovat erilaisia asuinympäristöstä riippuen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi kaupunkilaislapselle puhkeaa maalaista useammin allergia. Jo aiemmin on todettu, että rajan takana Karjalassa, hyvin erilaisissa oloissa, asuvilla lapsilla on suomalaisalapsia vähemmän allergioita.
Kummatkin tulokset liittyvät asuinympäristön tulehdusperäisiltä sairauksilta suojaaviin ominaisuuksiin. Suojelisiko vanhan ajan luonnonmukainen ympäristö meitä näiltä sairauksilta?
Yleisesti ottaen kaikki ei todellakaan ollut paremmin ennen, kun asuttiin savupirteissä ja vauvat pyörivät samalla lattialla, mihin keuhkotautiset sylkivät – saati jos mennään vielä kauemmas ajassa. Hygienian merkityksen ymmärtäminen on saanut meidät elämään pidempään ja terveempinä. Mutta valitettavasti ei kaikilta osin. Kun tietyt sairaudet ovat lisääntyneet, ehkä viime vuosikymmenten puhtausintoilussa jokin on mennyt pieleen?
Nykyisin niin ihmiset, lemmikit ja ehkä jopa tuotantoeläimetkin syövät ruokansa puhtaista astioista. Onko niin ollut koskaan ennen maailman historiassa? Jos ajattelee laiduntavaa hevosta taikka hirveä, tai ulkona luuta jyrsivää koiraa tai sutta, niin sehän on koko ajan hyvin vahvasti kosketuksessa maahan. Maasta se taas saa suuhunsa ruuan ohessa multaa, heinää ja hyviä mikrobeita sekä luonnollisesti myös pahojakin bakteereita. Syönnin päälle se pötköttelee siinä samassa maassa ja jolkottelee menemään paljain tassuin, sorkin taikka kavioin.
Entäpä kun me ihmiset lähdemme ulos? Me vuoraamme itsemme goretexiin, puemme jalkoihimme kumisaappaat ja laitamme päähän lakin, ettei mikään osa vain olisi kosketuksissa ulos. Kesähelteelläkin pitää suojautua uv-vaatteilla ja sivellä iholle aurinkovoiteita.
Yöllä nukutaan puhtaiden lakanoiden välissä, pahimmassa tapauksessa ahkerasti desinfioivilla aineilla siivotussa kodissa.
Ei ole yllätys, että viime aikoina on puhuttu paljon siitä, miten juuri näistä pahalta maailmalta suojaavista vaatteista saattaa irrota kaikkea haitallista. Ihmisen keho joutuu nyt olemaan koko ajan tekemisissä muovin, väriaineiden ja teollisten voiteiden sekä pesuaineiden kanssa sen sijaan, että se saisi vastaansa vettä, heiniä ja multaa.
Multa kun voi olla hyvin vaarallista, meille opetetaan. Varsinkin raskaana olevia pelotellaan mullassa elävillä toksoplasmalla, joka voi aiheuttaa keskenmenon. Vihannekset taas pitää pestä huolellisesti, ettei saa vaikkapa ripulia kiusakseen.
Ulkona kädet saattavatkin olla ainoa hiekkaan koskeva asia. Onneksi meille on hyvin vahvasti opetettu, että aina kun tullaan sisään, pestään kädet huolellisesti saippualla. Siinäpä peseytyy pois se viimeinenkin luontoon kosketuksen tuova hiekanjyvä.
Voiko todella olla niin, että nykyihminen ainoana eliölajina tarvitsee täysin erilaiset olot kuin mikään muu koskaan maapallon historiassa?