Aika aikansa kutakin. Rapatessa roiskuu. Sehän on vain talo.
Tämänkaltaisia lauseita tuppaa sinkoilemaan ilmassa silloin, kun etsitään syytä jonkin vanhan rakennuksen rappiotilalle tai surraan jo puretun rakennuksen kohtaloa. Aina tuntuu löytyvän heitä, joille lauta on lautaa, hirsi hirttä ja tiilet tiiliä. Sellaisten ihmisten silmissä noiden materiaalien merkitystä tai arvoa ei muuta edes se, että rakennusalan ammattilaiset valmistavat niistä arkkitehdin suunnitteleman kokonaisuuden.
Siinä missä toiset näkevät historiallisesti arvokkaan, esteettisesti kauniin ja ehkä jopa henkilökohtaisia muistoja herättävän rakennuksen, toisten silmissä kiiltää raha: Saako rakennuksesta huolehtimisesta enemmän vai vähemmän euroja kuin sen purkamisesta?
Mielipiteitä voimakkaasti jakavia rakennuksia löytyy myös Koillismaalta. Yksi niistä on Kuusamon Raatesalmen entinen kunnalliskoti, jonka 90-vuotinen taival ja etenkin taipaleen viimeiset 40 vuotta kelpaisivat vaikka elokuvakäsikirjoituksen pohjaksi. Aivan täyttä totuutta kunnallisista tahtojen taisteluista ja historiallisesta näköalattomuudesta ei kuitenkaan kannattaisi kertoa – se saattaisi verottaa elokuvan uskottavuutta.
Tänä päivänä ja nimenomaan näin kesäaikaan Raatesalmen pihapiirissä käy melkein yhtä kova vilske kuin kunnalliskodin aikoina. Tilan omistavat Mirva ja Vesa Varpa pyörittävät siellä Wanha Raatesalmi -nimistä matkailuyritystään, ja vaikka tilan päärakennuksen, vanhan kunnalliskodin, remontti on vielä alkutekijöissään, sen varalle on nyt ensimmäistä kertaa laadittu tarkat askelmerkit. Kertaalleen jo purkutuomion saanut talo on saamassa ansaitsemansa uuden elämän.
Raatesalmen jälkeen Kuusamon (sodan tuhojen takia) vähäisen vanhan rakennuskannan vaalimista kannattavat tahot ovat kääntäneet katseensa Porkkatörmälle entiseen lastensairaalaan. Sen ympärillä tuntuu olevan käynnissä hieman samanlaista peitsien kalistelua kuin Raatesalmessa aikanaan. Toisten mielestä pitäisi myydä, toisten mielestä kunnostaa.
Hyvää on se, että toisin kuin kunnalliskodin kohdalla, lastensairaalan purkamista ei taida kannattaa kukaan. Jakolinjoja on siis vain kaksi. Optimistisesti haluan ajatella, että niiden välille voidaan löytää jokin kumpaakin puolta aidosti tyydyttävä kompromissi.