Kaksi tärkeää ystävää kuoli Kauppalehden toimittaja Heikki Haapavaaralta. Kuolema tulee kaikille, mutta näiden kahden ikääntyneen ja varakkaan herran kuolema oli Haapavaaran kolumnin mukaan kunniaton.
Ankara hoitokierre, sairaan kyvyttömyys, Alzheimerin tauti ja monta syöpää, hutiloitu katetroiminen ja kuolema, keuhkokuume ja kuolema – vieläpä henkilökunnan kulkiessa ohi, kuvailee Haapavaara varakkaiden ystäviensä loppua.
Rahallakaan ei näytä enää pärjäävän.
Minun vaivanikaan eivät ole vielä Haapavaaran edesmenneiden ystävien mitassa. Olkapäävammani hoidettiin nykyaikaisessa business-byrokratiassa vielä sutjakkaasti. Tai hoidettiin ja ”hoidettiin”. No, ainakin kuvautettiin vakuutuksella, kunnes erikoislääkärin määräämä hoito nimettömän vakuutuslääkärin toimesta kumottiin.
Vakuutusyhtiön edustajan hunajainen ääni valeli puhelimesta korvaani, että heidän oman lääkärinsä lausunnossa oli ollut maininta kulumasta, josta lihasrevähdyksen diagnosoinut erikoislääkäri ei ollut olkapääni tutkittuaan kertonut.
Paranee se itsestäänkin, supatti siihen hunajakieli, vaikka logiikka ei tuntuisi kulutusta kestävän, jos kuluma kerran vaikutti hoidon eväämislausuntoon. Paraneehan se.
Oman tapaukseni vertaaminen Haapavaaran ystävien kohtaloon on räikeän epäsuhtainen. 62-vuotias Haapavaara ilmoittaa kirjoittavansa voittoa tavoitteleville sijoittajille.
Hän ennustaa, että ”suomalaiseen hoitoonkin on kohta tunkemassa myös lahjonta ja muu korruptio”, koska korkeillakaan hoitomaksuilla ei pärjää.
Yhteistä tapauksillemme saattaa olla se, että priorisoinnin ja hoidon eväämisen syy olisi liikevoitto. Se on eri syy, kuin se, että hoitoa jaettaisiin vielä enemmän tarvitseville – kaikki sellainen, Hippokrateelta tuoksahtava, jää toissijaisiksi motiiveiksi.
Toki korruption myötä myös korruption vastaisuus nousee. Merkkejä tästä on valinnanvapauden luvatusta maasta Yhdysvalloista, jossa Donald Trumpin keskeinen vaaliteema oli kuivattaa business- ja hallintoeliitin korruptiosuo. Se toki onkin toinen tarina, että hän väitti olevansa ainoa, joka siihen pystyy – koska juuri hän kehui tuntevansa tuon maailman ”paremmin kuin kukaan muu”.
Kauppalehden Heikki Haapavaaran kolumnin voi lukea tästä linkistä .