Kuuma kesäpäivä, tukka ponnarilla, selässä hikipisaroita ja ympärillä vastaleikatun ruohon tuoksu. Aurinko sulattaa jäätelön nopeampaa kuin sitä ehtii syödä. Työ kunnan kesätöissä on raskasta 15-vuotiaalle kuumana kesäpäivänä, mutta fiilis on hyvä siitä huolimatta.
Ihoa lämmittävä aurinko, lasten keinu, kukka hiuksissa ja paljaat varpaat. Hiekkalaatikolla tulee vain hyviä kakkuja. Päiväkotimaailma on pahimmillaan itkuinen, mutta parhaimmillaan tunnetta siitä, että pystyy ihan sen pienen hetken tukemaan hoitolasta hänen kasvupolullaan.
Olen mennyt nuorena kesätöihin heti, kun se on on ollut mahdollista ja ensimmäiset kesätyömuistoni ovatkin näistä kunnan kesätöistä.
Löysin hyvin pian oman alani ja tein alan kesätöitä jo samana kesänä, kun aloitin alan opinnot. Samalla alalla ollaan edelleen äärimmäisen kiitollisena kaikista nuoruudenkin kesätyökokemuksista. Kyllä, moni asia on tullut opittua käytännössä kantapään kautta. Siksipä tiettyjen asioiden äärellä osaakin olla nöyrä tai osaa olla olematta sinisilmäinen.
Kesätyöntekijät valtaavat kohta työpaikat. Joillekin he ovat jo saapuneet. Moni on täynnä intoa päästessään tekemään oman alan hommia ja odottaa opettavaista kesää. Saman pitäisi löytyä työantajilta: intoa ja kärsivällisyyden opettaa.
Liian monesta suusta kuulee, että työtä ei haluta tai osata tehdä. Näin sanoessaan kannattaa myös kysyä itseltään, että onko opettanut kesäläisen talon tavoille ja perehdyttänyt hänet työhönsä vai jättänyt hänet vähän kuin oman onnensa nojaan.
Into ja aktiivisuus kyllä kaikkoavat nopeasti, jos kesäläiselle tulee tunne, että hänen työpanoksellaan ei ole merkitystä. Siksipä toivoisinkin, että työantajat arvostaisivat kesäläisiä ja antaisivat vastuuta ja tiedostavat sen, että useimmiten se tarkoittaa kantapään kautta oppimista.
Tämän päivän kesäläiset ovat kuitenkin niitä ihmisiä, jotka jatkossa tuottavat palveluita meille. Olivat ne palvelut sitten kivijalkamyymälöissä tai verkossa.