Lauantai-iltana liitelin ilmassa, pois tästä maailmasta ja kaukana arjen kiireistä. Sävelet kannattelivat, koskettivat, ravistelivat ja laskivat reilun parituntisen jälkeen pehmeästi takaisin alas kirkon penkkiin.
Kuusamon kirkossa viikonloppuna kuultu Händelin Messias-oratorio oli kokemus, jota on vaikea sanoiksi pukea. Raimo Paason johtaman Oulun hiippakunnan Oratoriokuoron, Oulunsalo Ensemble -orkesterin ja solistien esitys oli taivaallisen kevyttä ja ilmavaa, mutta samalla kaukana hötöstä.
Jotakin musiikin koskettavuudesta kertoo se, että jo esityksen ensitahdit saivat silmät kostumaan. Messiaan musiikki tihkui tunnetta niin, että siitä ei olisi jäänyt paitsi, vaikkei teoksen sanoja olisi ymmärtänytkään.
Musiikki vaikuttaa tunteisiin suoremmin kuin mikään muu taiteenlaji. Sävelissä on tallella koko inhimillinen tunneskaala. Sillä on ihmeellinen kyky ilahduttaa, rentouttaa, piristää, järkyttää, viedä hurmioon, vakavoittaa ja liikuttaa kyyneliin asti.
Siksi me tarvitsemme sitä.
Siksi se on läsnä elämän käännekohdissa häistä hautajaisiin, tuomassa iloa ja lohdutusta. Muistot, mielikuvat ja mielleyhtymät voidaan tuntea musiikin kautta normaalia voimakkaampina.
Musiikki aktivoi lähes kaikkia aivoalueita. Se vaikuttaa aivolohkoissa alueisiin, jotka säätelevät tunne-elämäämme ja muistiamme.
Musiikki lievittää lasten levottomuutta ja auttaa nuorta tunteiden käsittelyssä. Musiikin mahdollisuudet osana kroonisten sairauksien hoitoa ovat tulleet entistä kiinnostavammiksi, kiitos uusien aivotutkimusmenetelmien. Musiikin avulla voidaan virkistää dementoituneen potilaan aivotoimintaa ja päivittäisen musiikin kuuntelun on osoitettu edistävän myös aivohalvauspotilaiden kognitiivista toipumista.
Musiikkiterapian teho depression hoidon osana on jo hyvin tiedossa.
Viime kädessähän musiikki on pelkkää ilman värähtelyä. Se saa kuitenkin aikaan melkoisen tunteiden myllerryksen.
Parhaimmillaan musiikki imaisee mukaansa niin, että väliin hengittäminenkin unohtuu. Tällaisia hetkiä saatiin lauantaina kokea useita.
Viimeistään Hallelujan raikuessa voimalla kohti kirkon kattoa oli pakko pidättää hengitystä, ettei menettäisi kokemuksesta sadasosaakaan. Hengittäminen oli hetken toissijaista. Kiitos musiikille!