Meksikon maanjäristyksessä vähintään 250 uhria. Hurrikaanit vaatineet kymmenien ihmisten hengen. Jälleen uusi terroristi-isku.
Maailmalta pulppuaa päivä päivältä yhä synkempiä uutisia.
Joskus tulee luulleeksi, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella.
Varsinkin syksyn pimeyden saapuessa sitä toisinaan miettii kohtaloaan, että tulipa sitten synnyttyä täysin väärällä puolelle maapalloa.
Maailmalta kantautuvien uutisten seassa tulee liian harvoin todettua, että ei nykyinen asuinpaikka Koillismaalla ole sittenkään niin kurja paikka elää.
Meillä terroristi-iskut ovat ainakin toistaiseksi jääneet väliin ja maanjäristyksetkin ovat sen verran heppoisia, että niitä ei aina edes huomaa.
Kaamos, kylmyys, lumi ja loska. Siinä sanoja, jotka kuvaavat hyvin Koillismaan tulevia viikkoja.
Katastrofi, nälänhätä, pelko ja terrorismi. Siinä sanoja, jotka kuvaavat hyvin tilannetta eri puolilla maapalloa.
Noiden sanojen jälkeen Koillismaan tulevaisuus näyttää jopa valoisalta. Pitäisi osata olla tyytyväinen siihen, mitä meillä täällä on.
Ja siihenkin, mitä meillä ei ole, eli katastrofeja, nälänhätää, pelkoa ja terrorismia.
Kaikkea ei voi elämässä saada. Näin sanovat viisaat.
Se pitänee paikkaansa. Kaikilla maailman kolkilla on hyvä ja huonot puolensa.
Ratkaisevinta omalle onnellisuudelle on se, että on valinnut paikakseen sen, jossa oman arvomaailman vahvuudet tulevat esiin.
Jos pitää lumesta, silloin kannattaa asua pohjoisessa. Jos tykkää lämmöstä, niin silloin pitää etsiä paikkansa etelästä.
Mutta turvattomuuden tunteesta tuskin kukaan tykkää. Itse tunsin oloni aina sitä turvallisemmaksi, mitä enemmän ihmisiä oli ympärillä, mutta ajat ovat muuttuneet hurjasti viimeisten vuosien aikana.
Onneksi lentoliikenne on kehittynyt siihen malliin, että nykyisin pääsee jo varsin edullisestikin katsastamaan, millaista elämä on toisaalla.
Aika moni palaa kuitenkin reissuiltaan takaisi kotiin todeten, että ei se ruoho ollut sen vihreämpää aidan toisella puolen.