Taivalkosken Kuohun koristytöt tekivät sen, mitä varmasti monet ovat pohtineet.
Suomen metsässä kasvaa satojen miljoonien eurojen edestä marjoja, joista talteen poimitaan vain murto-osa.
Koristytöt ottivat sangot kätösiinsä ja lähtivät keräämään marjoilla varoja seuraavaa pelikautta varten.
Esimerkillistä toimintaa urheiluseuralta, mutta mikseivät muut seuraa perässä? Marjoja kyllä riittää vielä pitkälle syksyyn asti, siitä asia ei voi olla kiinni.
Nykyisin lähes kaikki harrastaminen maksaa. Lasten harrastuksen maksavat useimmiten vanhemmat, sillä junioriseurojen saamat yhteistyökumppaneiden tuet kattavat vain harvoin kaikki kulut.
Taivalkoskella päätettiin hakea euroja metsästä. Marjojen poiminta otettiin mukaan yhtenä harjoittelumuotona, sillä kyllä muutaman tunnin metsäreissu nostattaa kuntoa siinä missä tunnin pallotreenikin.
Marjojen poiminta metsästä on myös opettavaista. Lapset oppivat sen, että pelaaminen ei ole ilmaista ja jostakin on hankittava rahat siihen.
Yhdessä tekeminen nostaa lisäksi yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pelikavereita nähdään muullakin kuin hallilla. Ehkä metsässä myös jutellaan eri asioista kuin harjoituksissa kiivaassa treenitempossa.
Entäpä sitten se raha?
Jos ajatellaan, että kymmenen pelaajaa ja osa vanhemmista käy metsässä muutaman tunnin ajan, niin hyvinä marjakesinä mukaan lähtee mojova määrä marjoja.
Jos marjareissun toistaa vaikka viidesti, niin varoja harrastamiseen on kertynyt jo useita satoja euroja.
Metsissä odottaa isot rahat, jos ihmiset jaksavat liikkua sinne.
Taivalkosken Kuohun koristytöt ovat nyt näyttäneet esimerkkiä muille, että varoja voi hankkia monella tavalla.
Eikä tuollaisesta aktiivisuudesta ainakaan haittaa ole, kun tukijoukot lähestyvät yhteistyökumppaneita.
Tyttöjen toimeliaisuus on selvä merkki myös yritysmaailmalle, että pelurit haluavat harrastaa rakastamaansa lajia. Siihen on helppo heittäytyä yrityksenkin mukaan.