Pieni ihminen ihmettelee, kuinka vaikea on ymmärtää syitä ja seurauksia. Itsellenihän ei käy näin koskaan, vaikka taas kävi. Kävi, kun aamulla kavahdin maantiepölyn sakeaa pilveä.
Kitusten pihinää, rään ryintää, allergiat ja siitepölyistä sairastelut ja niin edelleen. Pummasin autokyydin töihin.
En ole kuitenkaan yksin, kun harmi sammuttaa järjen himmeän lampun. Kaltaisiani löytyy paljon, kun taaperran ikään kuin toinen silmä ummessa, kyklooppina – yksisilmäisenä yhteisellä tiellä – ärräpäillä hiljaisuuteni ja pahimmillani muidenkin rauhan sotkien.
Kyse on yleisinhimillisestä, jaetusta tragediasta. Tästä yksisilmäisyydestä on kirjoitettu esimerkki poikineen minkä tahansa uutisen alle internettiin.
Netin ylivuotavan todistuksen mukaan ilmiö kuin ilmiö – on nähtävästi selitettävissä maahanmuuttajien syyksi, koska ovat muka laiskoja, mutta vievät ahkerien työpaikat ja ovat muka iljettäviä, mutta vievät naiset ja niin edespäin. Tai onhan talousjärjestelmän ongelmat pantavissa työttömien viaksi. Työttömät väännetään ihmispeikkojen harmin ytimeksi: he saavat valtiolta korvausta työttömyydestä, ”varastavat nautinnon”, ja siltähän se tuntuu.
Inhat pölypilvet panivat sen sijaan minut kyselemään kaupungista ja valtion virastofirmasta, että milloin puhdistaminen aloitetaan. Milloin ilmassa leijaileva hiekkapöly, talven mittaan pakosarjoista varisseet metallit ja sen sellaiset, jopa kylän koirain sulaneet ruuansulatukset, lakkaisivat koillisen kansan huohottimia kiusaamasta?
Kysyjälle vastataan.
Siitäpä avautui se toinen puoli. Samoilla tahoilla, joille kuuluu tiepölyn vähentäminen on myös lailla säädetty velvollisuus suojata minua ja kanssakulkijoitani jäällä kaatumiselta, pienen päänsä halkaisulta.
Päivällä penkasta valuva vesi jäätyy yöllä. Aamulla siinä voi olla petollinen loukku, joka pitää hiekoittaa.
Kuten Destian työmaapäällikkö Mika Ikäheimo kertoo tänään Koillissanomissa, ”ikiliikkujahomma ei oikein sovi näihin töihin, että yöllä hiekotetaan ja päivällä puhdistetaan.”
Hyvinvointivaltiossa liukastumisia estetään ja hengitystä suojataan. Toivottavasti parhaan mukaan.
Sitä paitsi, ovatko yksityiset ja yleiset ongelmat todellakin siinä, että juuri nyt pölisee?
Entäpä jos tiepölyn katsoisi elämän varsipolun – felliiniksi la Stradan – hetkellisten vastoinkäymisten vertauskuvaksi? Entäpä jos hermoromauksemme maahanmuuttajista ja koirankakoista kertovatkin aivan jostain muusta, aivan kuten elokuvakin?