Mikä sinusta tulee isona? Mikä on haaveammattisi? Jokainen varmasti muistaa kuinka jo lapsena kyseltiin unelma-ammateista ja tulevaisuuden toiveista. Näitä toiveita tavoittelee tälläkin hetkellä moni nuori, sillä korkeakoulujen yhteishaku on parhaillaan käynnissä.
Koulutus ja uravalinta ovat tärkeitä päätöksiä elämässä. Uskon, että en puhu vain omasta puolestani sanoessani, että itseään etsivälle nuorelle opiskelupaikasta päättäminen ei ole monestikaan selvää. Toki on heitäkin, jotka ovat aina tienneet mihin haluavat elämässään. Vaihtoehtoja opiskeluihin tähtäävällä on lukematon määrä ja olo voi olla kuin labyrintin sokkelossa. Monta suuntaa ja risteystä mihin lähteä, mutta valinta tuntuu epävarmalta.
Risteyksestä tiettyyn suuntaan lähtemiseen vaikuttavat tietenkin omat mielenkiinnon kohteet. Mielessä vilisee monenmoisia kysymyksiä, joihin on yritettävä löytää vastauksia. Jokainen hakija pohtii varmasti, mikä olisi minulle mieluisa ammattiympäristö tai paras sopivista vaihtoehdoista esimerkiksi valinnassa yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä. Tahdonko työskennellä lasten, aikuisten, vanhusten tai kenties eläinten parissa? Kuinka pitkälle kykyni riittävät?
Kun on päässyt selville siitä, mihin haluaisi opiskelemaan, alkaa mahdollisesti pääsykokeisiin lukeminen. Jos tuntee löytäneensä sen oman juttunsa, on varmasti valmis tekemään töitä päästäkseen haluamaansa koulupaikkaan. Pääsykokeilla varmistetaan myös se, että oikeasti motivoituneet tulevat valituiksi. Toki osa aloituspaikan saaneista valitaan suoraan lukion/toisen asteen tutkintojen todistuksilla, ja näiden aloituspaikojen määrää pyritäänkin lisäämään koko ajan. Tämä on hyvä asia. Esimerkiksi raskaiden yo-kirjoitusten jälkeen kysytään voimia alkaa jälleen pänttäämään laajoja aineistoja pääsykokeisiin.
Kun on päättänyt suunnan mihin lähteä, epävarmuus ei välttämättä poistu nuoren päästä. Mitä jos en pidäkään alasta? Millainen työllisyystilanne on ja tulee olemaan, tulenko saamaan töitä? Hukkaanko vain aikaa, jos tämä ei olekaan oma juttuni? Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin.
On lukuisia jossittelun aiheita ja ehkä-mietintöjä, mutta uskon niiden kuuluvan asiaan. Ajatusten kuuluukin olla hieman hajallaan, kun on tekemässä päätöstä, joka tulee ohjaamaan omaa tulevaisuutta ehkä suurelta osinkin. Kun jännittää ja on hieman epäröintiä, tietää olevansa tosissaan mukana opiskelupaikan metsästyksessä.
Onnea kaikille yhteishaussa hakeville ja tsemppiä luku-urakkaan!