Tietojen mukaan maakotkilla menee heikosti. Pesintätulos oli tänä vuonna huono. Pesintätulokseen on syynä huono ravintotilanne, erityisesti kanalintujen vähäinen määrä. Näin asiaa tutkineet sanovat.
Tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että kanalinnut ovat tärkeä ravinnonlähde kotkille. Kotkatilanteesta huolestuneet eivät ole niinkään huolestuneita itse kanalinnuista ja niiden tulevaisuudesta kuin välillisesti – kotkien ruokana. Mutta hyvä niinkin, että kanalintujen kohtalosta puhutaan.
Varmuudella voi sanoa, että vuosien aikana kanalintujen määrät ovat koko ajan vähentyneet. Kaukana takana ovat ne ajat, kun esimerkiksi jatkosodan aikana kaksi ylempää upseerismiestä pohti mitä voisi viedä lomamatkallaan tuliaisina Helsinkiin Itä-Karjalasta.
He päättivät viedä lintuja. Ei muuta kuin aamulla aikaisella auton rattiin ja lintuja ampumaan teiden varsilta. He saivat ammuttua muutamia kymmeniä teeriä ja metsoja ja veivät ne mukanaan Tuliaiset olivat haluttuja. Muistelen lukeneeni tällaista eräästä sota-ajan metsästys- ja kalastusasioita käsittelevästä kirjasta.
Moni metsästysseura on pudottanut tänäkin syksynä edellisvuosien malliin kanalintukiintiöitä ja rauhoittanut joitakin lajeja jopa kokonaan, kun lintuja on niin vähän.
Lintukantojen vaisuuteen on varmaan monta syytä: kylmät ja sateiset alkukesät, heikko hyönteistilanne, metsäluonnon muutos, ojitukset, erilaisten petojen kuten supikoirien ja kanahaukkojen lisääntyminen (sekä ketut), runsas lupien myynti ja metsästys, hyvät aseet ja koirat sekä kattavat metsätieverkostot, joita pitkin pääsee melkein mihin vain. Jne.
Monelta metsästäjältä olen kuullut, että totaalinen kanalintujen rauhoitus muutamaksi vuodeksi laajoilla alueilla, kuten riistapiirissä, voisi olla paikallaan. Silloin nähtäisiin ainakin se, mikä merkitys metsästyksellä lintukantoihin voi olla.
Ajatuksessa voisi olla perää. Itse olen kesän aikana marjastus-, suunnistus- ja lenkkeilyreissuilla törmännyt yhteen ainoaan metsoon.