Meinasin purskahtaa itkuun sinä kesäisenä päivänä, kun kaverini harmitteli yöheräämisiään. Heidän pieni lapsensa, melko samanikäinen kuin omani, oli parina yönä herännyt kaksi kertaa ja kaveri oli nyt ihan väsynyt.
Niin olin minäkin. Niin väsynyt, että sympatiaa ei valitettavasti riittänyt parempiin perheisiin – niihin joissa nukuttiin edes suht koht hyvin.
Oma esikoisemme, niin rakas ja ihana kuin onkin, vei vanhemmiltaan mehut pois ensimmäisenä elinvuotenaan. Ja vielä sitä seuraavanakin vuonna. Hän oli kipakka tapaus ja erittäin huono nukkumaan.
Kadehdin koliikkilasten vanhempia. Heillä huuto jäi kuukauteen, kahteen tai kolmeen. Meillä se tuntui jatkuvan aina vaan.
Välillä olin niin niin väsynyt, että silmät eivät tuntuneet pysyvän auki. Joka paikkaa pakotti. Turrutin apeaa oloani syömällä. Ajattelin ikäviä itsestäni ja muista, enkä läheskään aina muistanut käyttäytyä niin kuin sivistyneen ihmisen kuuluisi.
Vaikka pimeimpinä hetkinä siltä ei tuntunut, selvisin hengistä näistä vuosista. Onneksi kuopus oli paljon parempi nukkumaan!
Seuraavat asiat haluaisin sanoa sinulle, joka olet nyt samanlaisessa tilanteessa.
Ensinnäkin: Se ihan oikeasti on vain vaihe, joka menee ohi. Sain kuulla lapsista, jotka olivat mystisesti lopettaneet yöheräilyt puolen vuoden, yhdeksän kuukauden, vuoden, puolentoista vuoden ja niin edelleen iässä. Pykälä toisensa perään meni ohi ja meillä sen kun heräiltiin. Silloinen työkaveri kertoi oman huonounisen lapsensa alkaneen yhtäkkiä nukkua läpi yöt kolme-neljävuotiaana. Meilläkin tämä oli lähempänä totuutta. Mutta se aika tuli kyllä vastaan!
Toiseksi: Jokaisella kumminkaiman naapuria myöten on oma ohjeensa siihen, miten joku tutun tuttu lapsi on alkanut nukkua. Valitettavasti vinkit eivät toimi kaikilla lapsilla. Voi jopa käydä niin, että yötutista, -tissistä tai -lelusta luopuminen ei vähennä heräämisiä, mutta vähentää käytettävissä olevia hiljennyskeinoja.
Kolmanneksi: Yritä olla lempeä itsellesi. Teet parhaasi.
Neljänneksi: Hae apua. Jos tuntuu, että väsymys syö voimasi, olet oikeutettu apuun. Kuusamossa sen pariin pääset ainakin neuvolan kautta.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Itkuisuus ei tee lapsesta vähemmän rakasta. Saattaa jopa käydä toisinpäin!
Jos olisin noina vuosina herännyt jonain yönä vain kaksi kertaa, olisin tuulettanut pitkään ja hartaasti. Se tuntui täysin utopistiselta hommalta – niin kaukana arjestani oli noin hyvin nukkuminen.
Nykyisin se on se uusi normaali. Tsemppiä!