Suomalaiset ovat ryhtyneet kansanliikkeeseen pienemmistäkin syistä, kuten Turun Sinapin valmistuksen palauttamiseksi takaisin Suomeen. Kuinkakohan käy, kun kansanliikettä halutaan herätellä lasten pelaamisen suitsimiseksi?
Juttu jatkuu upotuksen jälkeen.
Keskustelun aloitti Darude, eli Ville Virtanen, joka jakoi viikko sitten tiistaina Facebookissa kirjoituksen, jossa hän perää vanhempien vastuuta pelien ikärajojen noudattamiseen. Perjantaihin mennessä päivitys oli saanut 6 890 jakoa ja 15 000 reaktiota.
Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa perjantaina olevansa myös huolissaan lasten pelaamisesta ja herätteli meitä kansanliikkeeseen.
Lauantaina Hesari nosti esiin pelikasvattajat . Yhdessä asiassa he olivat yksimielisiä aiempien puhujien kanssa: ikärajoista on syytä pitää kiinni, eikä alaikäisten pidä antaa pelata aikuisten pelejä.
Meillä asia ei ole vielä ajankohtainen, sillä lapset ovat vielä sen verran pieniä. Toisaalta olemme tehneet tietoisen linjauksen: he ovat vielä liian pieniä pelaamaan. Eikä meillä ole edes tablettia!
Kännykkäriippuvuutta nämä eivät kuitenkaan estä. Aikuisten oma, lapsilta kielletty leikkikalu kiinnostaa aivan taatusti! Satunnainen juniorin suosikkien, kelkkavideoiden, katselu johtaa loppuessaan valitettavan usein pahaan mieleen – niin käytön kieltäjällä kuin nuorella fanilla.
Kun tyypit vähän vielä kasvavat, luultavasti aivan viimeistään eskarissa tai koulussa, meilläkin tulee eteen linjaus siitä, mitä ja milloin saa pelata. Toivon, että jaksan silloin pysyä tiukkana. Totaalikieltoihin en usko, mutta luotan asiantuntijoiden määrittelyihin eri kehitysvaiheissa oleville lapsille sopivista sisällöistä.
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö kertoo näin: Käytössä olevat ikärajat 3, 7, 12, 16 ja 18 eivät kerro pelin teknisestä vaikeudesta tai soveltuvuudesta tietyn ikäisille, vaan varoittavat sisällön mahdollisesta haitallisuudesta. Pelien ikärajat ovat sitovia, eli niitä täytyy noudattaa.
Miksi haluaisin altistaa lapseni väkivallalle, seksille, ahdistavuudelle ja päihteiden käytölle taikka myös alastomuudelle, syrjinnälle, uhkapelaamiselle ja kiroilulle, joka ei hänen ikäiselleen sovi? Varsinkaan niin, että hän on aktiivinen toimija virtuaalimaailmassa, siis tekemässä päätöksiä näihin ei-lapsen maailmaan kuuluviin asioihin liittyen?
Mieluummin olen se ikävä äiti.
Valitettavasti en pysty siihen yksin. Jos naapurissa saa pelata K-18 pelejä ja kotona ei, useiden vanhempien Facebookissa raportoimilta painajaisilta ei voi välttyä. Siksi tarvitaan kansanliikettä.
Oletko sinäkin mukana?