Kainuulainen konepaja vastasi mielikuvaa perinteisestä duunarityöstä. Hitsauksen rätinä ja sokaiseva valo sekä ”rälläkän” kipinäsuihkut leimahtelivat siellä ja täällä. Haalaripukuiset ja kuulosuojaimin varustetut miehet – naisia ei näkynyt – työstivät metallia, koneistivat ja kasasivat. Korkeassa ja suuressa hallissa leijui konepajan ominaishaju: hitsauskaasujen, metallin ja konerasvan cocktail.
Työtekijöitä hääräsi hallissa kymmenissä laskettava määrä. Nuoria miehiä oli jokunen, mutta reilu enemmistö rautakourista oli jo varttuneessa iässä.
Konepajan kyljessä oli pieni toimisto ja kokoushuone, jossa yrittäjä kertoili toiminnastaan. Työntekijöitä on vaikea saada. Fyysinen ja ehkä likaiseksi koettu työ ei houkuttele nuoria.
Yrityksessä käy säännöllisesti koululaisryhmiä vierailemassa. ”Käymme kierroksen hallissa tutustumassa. Kun lopuksi kysyn, kuinka moni haluaisi tulla meille töihin, yhtään kättä ei nouse”, yrittäjä kertoi. Kun työ ei kiinnosta, ei koulutuskaan vedä. Koulutusputken päästä ei putkahda raudanlujia ammattilaisia riittävästi.
Kun työvoiman kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, käytetään hienoa termiä kohtaanto-ongelma. Kainuussa on työttömiä, mutta he eivät työllisty konepajalle. Rukalla huhuillaan sesongin alkaessa epätoivoisesti kokkeja.
Uskon, että valtaosa työttömistä haluaa töihin, mutta kaikki työttömät eivät halua kokeiksi tai metallialan ammattilaisiksi. Jos joutuisin työttömäksi, en itsekään hakisi kokin tai hitsarin töitä. Kädentaito puuttuu.
En usko pakottamiseen. Yksikään työnantaja ei halua palvelukseensa vastentahtoisesti töihin tulevaa työntekijää. Työnantajan tavoitteena on täyttää avoin paikka parhaalla mahdollisella tekijällä, jonka motivaatio on kohdallaan.
Henkilöstövuokrausyritys Baronan toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa , että ratkaisu on koulutus, uudelleen koulutus ja täsmäkoulutus. Tähän meidän olisi sopeuduttava ja innostuttava.
Samalla on todettava, että myytti pätkätöiden yleistymisestä ei pidä paikkaansa. Tilastojen mukaan ne eivät ole lisääntyneet työelämän kultaisena vuosikymmenenä pidettyyn 1980-lukuun verrattuna.
Vanhala-Harmanen poistaisi lainsäädännölliset esteet työperäiseltä maahanmuutolta EU:n ulkopuolelta. Jos Rukalle ei saada kokkia tai Kainuuseen hitsaria, on parempi rekrytoida työntekijät ulkomailta kuin todeta, ettei kasvavaan kysyntään kyetä vastaamaan.