Mediaa ei pysty hallitsemaan kukaan.
Sen on joutunut toteamaan myös moni median edustaja, joka on joutunut kollegoidensa pyöritykseen.
Mediaa ei voi määrätä kukaan, vaikka kuinka haluaisi.
Se on hieno asia. Itsekin olen ollut joskus tilanteessa, jolloin olen toivonut, että kunpa tästä ei hiiskuttaisi eteenpäin
Mikkelistä kuuluu kummia.
A-juniori-ikäinen Jussi Eskola on näyttänyt takamustaan erotuomarille SM-sarjan ottelussa.
Äiti häpeää kaupassa, A-juniori-ikäinen futari ei oikein tiedä, mitä on tullut tehneeksi. Legendaarisen Raimo Häyrisen Urheiluradiossa lukema uutinen on jäänyt pysyvästi mieleen.
Lisäksi lehdet otsikoivat – Eskolalle kahdeksan kuukauden pelikielto.
Mietin, kunpa olisivat jättäneet tämän uutisoimatta.
Mutta ei, siinä ei pelurin toiveet auttaneet. Julkisuutta tuli – joskin ei välttämättä hyvää.
Viuhahtajia, ilotulitteita, käsirysyjä ja muita erikoisia tapahtumia jalkapallopeleissä, joissa olen ollut osallisena.
Aina on tullut mieleen, että kunpa tieto ei menisi tapahtumista lehdistön tietoon.
Useimmiten on mennyt ja toimittajat ovat väsänneet uutisia. Negatiivisia tietenkin, mutta minkä teet – lehdistöä ei voi ohjata.
Kirjoita näin. Laita sinne kiitokset. Haluan siihen tekstiin maininnan yhteistyökumppaneista. Tee niin ja näin.
Toimittajana törmään jatkuvasti ihmisiin, jotka yrittävät vaikuttaa uutisoimiseen.
Ei käy, sanon useimmiten muutosehdotuksille ja saan vihat niskaani. Mutta toimittajan työn ”etuihin” kuuluu, että toisinaan pahoittaa jonkun mielen.
Sellaista se on, mediaan ei pysty vaikuttamaan.
Median tehtävä on välittää tietoa.
Maailma on nykyisin pullollaan tietoa, eikä aina voi olla varma sen luotettavuudesta.
Lehdistön on pysyttävä jatkossakin puolueettomana uutisoijana, johon muut eivät voi vaikuttaa, oli uutisoinnin kohteena sitten presidentit tai kylän miehet.