Joskus suorastaan hämmästyy, kun näkee ihmisen lähtevän liikkeelle.
Se liikkeen sulavuus on suorastaan uskomatonta. Pieni jalan ojennus, kauniisti hyvin kannettu vartalo.
Kokonaisuudesta henkii vaivattomuus ja tarkoituksenmukaisuus.
Useimmiten takana on vuosien, jos ei vuosikymmenten tanssi- tai voimisteluharrastus. Harrastuksen eteen tehdyt sadat ja tuhannet tunnit eivät ole menneet hukkaan, vaikka palkintokaapissa ei komeilisi yhtään pystiä. Kiitoksena on loppuiän kestävä ryhti.
Mutta entäpä me tavalliset tallukat, mitä meille on tarjolla?
Luin vastikään kehonhallinnan grand old ladyn Marja Putkisto viime vuonna ilmestyneen Body up – Hyvä ryhti ja liikkumisen vapaus -kirjan. Hän lupaa siinä apua ongelmaan.
– Hyvä ryhti kuvaa asentoa ja asennetta. Sen muuttuessa elämä muuttuu.
Tähän väittämään on helppo uskoa. Elämän muuttaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa!
Kaksi kolmasosaa kirjasta on ajatusten herättelyä ja varsinaisia harjoituksia on koottu tietopankiksi kirjan loppuun. Lukijaa haastetaan pohtimaan omaa suhdettaan liikkeeseen, asentoihin ja tavoitteisiinsa.
Kirjaa lukiessani aloin kuitenkin miettiä, että mikä ihme siinä onkin, että kun yksi tulee uskossaan autuaaksi, ilosanomaa jaetaan sen jälkeen niin ehdottomasti. Ei riitä, että annettaisiin ohjeita siihen, miten voisi muuttaa vähän jotain ja saavuttaa sillä pieniä tuloksia. Sen sijaan kaikkien muidenkin pitäisi haluta täydellisyyteen.
Myös Method Putkiston kehittäjä suhtautuu ryhtiin ja liikkeeseen liki fanaattisesti.
Ei varmaan ole yllätys, että täydellisyyteen pyrkimisestä huolimatta kirjasta jäi mieleeni itämään vain pienen pieni ajatus. Elämäni ei muuksi muuttunut.
Mutta silti välillä muistan yhden Putkiston ohjeen: ryhti lähtee ajattelusta. Aina silloin huomaan hetken ajan kantavani itseni paremmin.