Koulut alkavat päättyä näin keväisin yhdellä, jos toisellakin. Koulun päättyminen on aina iso asia. Pääsee vapaaksi noin kymmeneksi viikoksi. Näiden kymmenen viikon jälkeen osa jatkaa opiskelujaan samassa koulussa samojen tai uusien opettajien johdolla, osa uudessa koulussa uusien opettajien johdolla. Nyt ala-asteen päättäville avautuu syksyllä uusi haaste yläasteella. Muututaan koulun vanhimmista takaisin koulun nuorimmiksi. Myös yhdeksäsluokkalaisille tulee muutos. Vaihtuu koulu ja osalla kaupunki siinä samassa. Lähdetään ammattikouluun ja lukioon, jonka jälkeen valmistutaan ammattiin tai jatketaan vielä yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Lukiolaisia ja ammattikoululaisia koskee samat asiat kuin ylä -ja ala-asteelaisia. Tähän lisätään vaan vielä se, että pitäisi alkaa ottamaan kokoajan enemmän vastuuta omasta elämästä.
Vastuun ottaminen on asia, josta opettajat puhuvat vuodesta toiseen. Siitä muistutetaan vuodesta toiseen, mutta erityisen paljon siitä puhutaan keväisin ja syksyisin. Syksyisin kerrotaan siitä kuinka annettaan iän tullen lisää vastuuta ja sitä pitää ottaa. Keväällä kerrotaan kuinka pitää ottaa vastuuta siirryttäessä eteenpäin. Tottakai on ihan selvää, että vanhentuessa pitää ottaa lisää vastuuta ja sitä tarjotaan enemmän. Suurin vastuu mikä opiskelijalla on vastuu omista opiskeluista. Itsellä pitää huolehtia, että tarvittavat tehtävät on tehty. Ala -ja ylä-asteella opettajat vielä kyselevät tekemättömien tehtävien perään, mutta myöhemmin et pääse kursseista läpi, jos et palauta tehtäviä.
On hienoa ja upeaa, että koulu alkaa olla ohi. Pääsee rentoutumaan ja ainakin osa pääsee päästämään irti vastuusta. Allekirjoittaneella ja suurimmalla osalla 2002 syntyneistä loppuu peruskoulu 2.6. Peruskoulun loppuminen on eräänlainen välietappi. Ensimmäiset yhdeksän vuotta koulua alkaa olla taputeltu, mutta ainakin itselläni sitä on vielä vähintään saman verran edessä. Kaikille koulunsa päättäville antaisin ohjeeksi, että nauttikaa kesästä ja rentoutukaa.