Paljastan tässä sinulle pienen asian, lapsuuden haaveeni. Olen lapsena kirjoittanut ystäväkirjaan, että isona haluan olla kirjailija. Äidinkieli oli lempiaineeni, aineet saattoivat muodostua koko vihkon mittaiseksi ja kirjastokortti oli ahkerassa käytössä. Sillä lainattiin kotikylän kirjastosta perinteisiä tyttöjen kirjoja ja vaikkapa oman murrealueen kirjailijan, Anna-Leena Härkösen Häräntappoase. Kyseinen nainen on muuten vieläkin yksi lempikirjailijoista ja -kolumnisteistani.
No, kirjailijaa minusta ei ihan tullut, mutta sanojen kanssa saan kuitenkin olla tekemisissä.
Aloinkin miettiä, että jos juuri tältä istumalta minun pitäisi päättää kirjan aihio, mistä kirjoittaisin? Kirjaideaan minut vei taannoinen työtehtäväni. Tein noin kuukausi sitten juttua kuusamolaislähtöisestä Teemu Syrjälästä, joka on kirjoittanut eräänlaisen miesten elämäntaito-oppaan. Minä haluaisin tehdä naisille vastaavan.
Ja kyllä, sellaisia on markkinoilla läjäpäin. Miksikö sitten haluaisin kirjoittaa asiasta? Eräs kirjassa esiin noussut ajatus sai minut mietteliääksi. Syrjälä nimittäin heittää esillä mielipiteen siitä, että samalla kun naisten asema on parantunut yhteiskunnassamme, on miehiä ikään kuin poljettu alemmas. Niin, että miehiltä on tavallaan viety heidän mahdollisuutensa olla maskuliineja. Jaahas.
Näin naisena taas minusta tuntuu, että tänä päivänä naiset eivät saa olla naisia. Naiset koettavat kävellä miesten saappaissa, ottaa miesten tavat. Se on minusta surullista.
Mikä sitten olisi tekstini pääviesti naisille ja naiseudesta? Säilyttäkää empaattisuutenne ja inhimillisyytenne. Niitä tarvitaan yhä enemmän esimerkiksi tämän päivän johtamiskulttuurissa.
Minä olen työskennellyt sekä naisten että miesten alaisena. Miesjohtajan alaisuudessa olen joskus kuullut tytöttelyä ja ulkonäköäni on kommentoitu. Toisaalta erään miesjohtajan alaisuudessa olen kokenut, että ammattitaitoani on arvostettu suuresti sukupuolesta tai vaikkapa työ- tai opiskeluhistoriastani riippumatta. Surullisin ja epätyytyväisin esimieheeni olen ollut silloin, kun hän on ollut nainen, jolle inhimillisyys on vain yksi sana, joka löytyy sanakirjasta i-kirjaimen kohdalta.
Kyllä, uralla voi edetä sillä tavalla, mutta ei minun tai monen muunkaan tee mieli työskennellä sellaisen (nais)johtajan alaisuudessa.