Liikuntakeskuksen oven takana seisoo jo kolme ihmistä kuulaana tiistaiaamuna viittä vaille puoli seitsemän, kun kipitän autoltani jonoon. Kitkantietä ajaessani hävetti ajatus siitä, että olisin ainoana odottelemassa ovien avautumista.
En onneksi ole.
Ensimmäiset kuuluvat tulleen paikalle muutama minuuttia aiemmin, ja uusia tipottele paikalle tämän tästä.
Naureskellaan. Täällä se on seisottava. H-hetki on edessä puolen tunnin kuluttua.
Jo etukäteen minua on varoiteltu, että paikalla pitää olla reilusti ennen seitsemää, jos haluaa lapsena mukaan uimakouluun.
On isiä, äitejä, mummoja ja yksi pappakin.
– Olisihan se kauheaa, jos mummo olisi unohtanut, edelläni seisova rouva huudahtaa.
Toinen taas kertoo, että kerran koko juttu jäi välistä, kun ilmoittautumispäivä unohtui.
Oma paikkani jonossa on lupaava: puhelimitse ei voi mitenkään päästä läpi niin monta ihmistä, että lapseni ei pääsisi siihen yhteen ja ainoaan ryhmään, johon hänet voin työaikojeni puolesta kuljettaa.
Mietityttää kyllä, että voisiko 2010-luvulla ilmoittautua muutenkin kuin jonottamalla. Liikuntapalveluissa ei kuitenkaan ole keksitty tasa-arvoisempaa tapaa. Nyt kun voi sekä soittaa että tulla paikan päälle.
Entä onko Kuusamossa oikeasti niin paljon lapsia, että kaikille ei voida tarjota paikkaa?
Jukka Makkosen, liikuntapalvelujen johtajan mielestä kyse on positiivisesta ongelmasta. Hän on hyvillään, kun uimataito koetaan tärkeäksi. Kuusamon luvut ovatkin huippuluokkaa: 93-95 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista on testien mukaan uimataitoisia, kun valtakunnan luku on alle 80 prosenttia.
Makkonen lupaa ottaa vanhempien palautteen vastaan, ja syksyllä selvitetään, voidaanko järjestää ryhmä ilta-aikaankin.
Muutenkaan tämä ei ole mikään kerran elämässä -tilaisuus. Uusia uimakouluja tulee tänä vuonna vielä elokuussa ja syyslomalla.
Vähän ennen seitsemää, juuri ennen kuin liukuoven sensori huomaa odottajat, paikalla on jo kolmisenkymmentä ihmistä. Jono kiemurtelee Kitkantien kevyen liikenteen väylälle asti.
Sitten ovet aukeavat ja pääsemme sisään.
Puhelin soi taukoamatta, mutta veikkaanpa, että vain harva soittaja pääsee läpi.
– Ota mukaan uimapuku, pyyhe ja pefletti, puhelimessa ilmoittautumisia vastaanottava muistaa sanoa jokaisen puhelun lopuksi.
Paikan päällä paperit rapisevat ja minäkin pääsen vuorollani kertomaan haluamani ryhmän ja lapsen nimen.
Tekisi mieli tuulettaa! Tehtävä suoritettu!
&tempmargin;Lopuksi jäljelle jää vain yksi kysymys: kannattiko?
Iltapäiväinen puheluni liikuntakeskukseen antaa vastauksen: eipä kyllä. Paikkoja kaikkiin paitsi yhteen ryhmään on vielä jäljellä.