Ala­ker­ta: olym­pia­lais­ten jär­jes­tä­mi­nen on kal­lis­ta lystiä – voi­tai­siin­ko kus­tan­nuk­sia hillitä ot­ta­mal­la tai­de­la­jit ta­kai­sin oh­jel­mis­toon?

Olympialaiset on saatu käytyä ja kisathan menivät suomalaisilta ihan mukavasti. Etukäteen kaavailin Suomen mitalisaaliiksi seitsemää mitalia – ja kuuteen jäätiin. Muutamilla pienimuotoisilla venymisillä ja onnistumisilla mitalisaalis olisi voinut olla suurempikin. Mutta kuten urheilussa yleensäkin, myös pettymykset kuuluvat olympialaisiin. Toisaalta vaikka kisat olisivat onnistuneet viimeisen päälle hyvin jokaiselta suomalaisurheilijalta, ei Norjan 39 mitalin saaliiseen olisi ylletty mitenkään. Tuollaisia mitalilukemia ei suomalaisessa urheilussa ole realistista tavoitella ainakaan seuraavan sadan vuoden aikana.

Olympialaisista on nykypäivänä paisunut käsittämättömän iso ja kallis tapahtuma. Pyeongchangin kisojen aikana nousi esille muun muassa se kuinka olympialaisia sekä nyt maaliskuun aikana käytäviä paralympialaisia varten on rakennettu olympiastadion, jonka rakentaminen on maksanut yli 80 miljoonaa euroa. Erikoisen asiasta tekee se, että koko rakennus on tarkoitus purkaa paralympialaisten päättäjäisten jälkeen. Tuossahan ei ole minkäänlaista järkeä.

Nykypäivänähän olympialaisia ei taida edes hakea mikä tahansa kaupunki – sen verran kalliiksi moisten kisojen järjestäminen tulisi. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi pohjoismaissa nähtäisiin olympialaisia lähivuosikymmenten aikana.

Tulin tuossa kisojen aikana pohtineeksi, että olympialaisten kustannuksia voitaisiin hillitä ottamalla taidelajit takaisin ohjelmistoon. Edellisen kerranhan taidelajit olivat kisaohjelmassa Lontoossa vuonna 1948.

Nykymuodossaan taidelajien kisat voitaisiin aloittaa heti, kun kisakaupunki on valittu. Arkkitehtuurisarjan kilpailijat kilpailisivat ensin olympiastadionin suunnittelussa. Voittajaksi valittua rakennusta ei kisojen jälkeen purettaisi vaan sitä voitaisiin käyttää tarvittaessa vaikka bingohallina.

Itse kisojen aikana olympiavoittajille voisi lausuntasarjan voittaja lausua voittoisan runon olympiavoittajan omalla äidinkielellä. Toki olympiavoittoon päätynyt urheilija saisi edelleen korkeimmalla korokkeella kuunnella esimerkiksi Maamme-laulua tai Du Gamla, du friaa, mikäli näin haluaisi.