Me itkettiin Sarin kanssa Kuusamon vanhan paloaseman tornin juuressa. Kissa oli ollut tornissa sireenikuvun alla jo monta päivää. Oli armoton helle ja tikapuut lahot.
Ukot vitsaili, että kyllä se tulee alas ennen kuin nääntyy ja että laitetaan sireeni soimaan niin varmasti tulee alas. Me tiedettiin, ettei pikkukissa pääse omin avuin alas, koska se oli sellainen jäniskissa, eli kissa, joka kulki loikkimalla. Se oli hyvä kiipeämään, mutta ei osannut laskeutua alas. Me itkettiin kahta kauheammin. Onneksi isosiskot olivat tolkuissaan ja etsivät vitsailevasta joukosta sankariainesta.
Vihdoin yksi palomiehistä puki päälleen valjaat ja lähti lahoiksi manattuja tikkaita pitkin torniin.
Klik klik, matka eteni, kun sankarimme kiinnitti turvahakasen jokaisella askelmalla. Henkeä pidätellen seurasimme operaatiota ja itkun tyske laantui.
Palomies toi kissa alas valkoisessa muovipussissa. Koillissanomissa julkaistiin valokuva, jossa palomies ojentaa kissan tytöille. Hurraa!
Kissa on edelleen, nelisenkymmentä vuotta tuon hellepäivän tapahtumien jälkeen, lemmikkieläimistä kiistellyin. Yhdelle se on peto ja toiselle kisuliini.
Kun pelastuslaitos viime viikolla pelasti kissan puusta Taivalkoskella, joku oli taas sitä mieltä, että olisi joutanut ampua alas, niin olisi säästynyt pikkulintuja ja oravanpoikasia. Kissoja vihataan alkukesästä ja kiitellään loppukesästä, kun myyrät pesiytyvät piharakennuksiin.
Löysin tuvan ikkunan alta päättömäksi syödyn linnun. Kymmenen kertaa useammin löydän pihalta ja portailta myyrän, jonka kissa on tuonut näytille. Kaksi kissaneitiä hoitaa pihapiirissä hommaansa myyräkannan kurissapitäjinä. Minun on kannettava tunnollani se, että alkukesästä ne saavat kiinni myös muutaman linnun. Ei siitä ole kissaa syyttäminen, ainakaan meillä lihansyöjiksi ryhtyneillä ihmisillä. Kivi, varsinkin ensimmäinen, tulee heittää siis minua kohti.
Jos elettäisiin helteistä kesää 70-luvun lopulla, olisimme Sarin kanssa haudanneet päättömän lintuparan koppakuoriaisen ja muiden kuolleena löydettyjen eläinten viereen varsin hienolle eläinten hautausmaallemme. Pikkulinnun kuolema on paljon surullisempaa kuin myyrän kuolema, mutta myyrillä oli ihan yhtä hienot kukat ja ristit ja hartaat hautajaiset, virret ja kaikki.
Jokainen oli tervetullut tilaisuuteen, myös kissa. Kaikille sattuu vahinkoja.