Ala­ker­ta: Puolet Oulun maa­kun­nan avoi­mis­ta työ­pai­kois­ta si­jait­see maalla, mutta siitä ei puhuta – Kuu­sa­mos­sa toi­sek­si eniten työtä tar­jol­la

Kaiken järjen mukaan ihmisten kannattaa asua siellä missä on työtä. Hokeman mukaan maalla ei ole kuin työttömien yhdistyksiä, harmaantuva väestö ja näköalaton tulevaisuus – eikä ainakaan työtä. Siis kaikki maalta kaupunkiin!

No, ei. Vilkaistaanpa työllisyystilastoja. Ne yllättävät.

Työministeriön lukujen mukaan maakuntakeskus Oulussa on 12 776 työtöntä työnhakijaa ja 1 474 avointa työpaikkaa. Oulun työttömyysaste on 13,2 prosenttia, joka on yli maakunnan keskiarvon (11,6). Yhtä avointa työpaikkaa kohti on noin yhdeksän työtöntä. Oulun maakunnan avoimista työpaikoista lähes puolet (1 277) sijaitsee muualla kuin Oulussa, jonka työttömyysprosentti on yhtä surkean korkea kuin Tampereen (13,7) ja Turun (13,3).

Kuusamossa työttömiä oli syyskuun lopussa 735. Avoimia työpaikkoja on 332, mikä on kaksinkertainen määrä vuoden takaiseen. Kysyntää on erityisesti matkailun ja palvelualojen ammattilaisista. Kuusamossa on lukumääräisesti toiseksi eniten avoimia työpaikkoja maakunnassa. Teoriassa joka toiselle kuusamolaiselle työttömälle työnhakijalle olisi työpaikka.

Helsingin työttömyysaste (10,6) on Kuusamon luokkaa. Jokaista avointa työpaikkaa kohden on yli neljä työtöntä. En silti kuule, että julkisessa puheessa maakuntakeskuksien tai Helsingin työttömiä (36 000) rohkaistaisiin maakuntiin työnhakuun, kuten maalaisia patistellaan kaupunkiin.

Miksi ”pakkomuuttajan” osa on julkisessa keskustelussa varattu vain meille maalaisille? Olisi reilua ja hyödyllistä rohkaista kahdensuuntaista muuttoliikettä työn perässä.

Jos matkailun kasvu jatkuu nykyisellä urallaan, tarvitaan Kuusamoon kaksi tuhatta matkailun ammattilaista lisää (Lappiin lähes kaksikymmentä tuhatta!) seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kehitys tuskin on suoraviivaista, mutta jos ennuste toteutuu edes osittain, niin työvoiman saanti muodostuu kasvun tulpaksi. Jo nyt ravintolatyöntekijöistä on pula.

Todennäköisesti matkailun työntekijät kansainvälistyvät, kuten on käynyt rakennusalalla ja teollisuudessa. Kokin ei tarvitse osata suomea ollakseen hyvä kokki.

Suurhankkeita on Koillismaalla vireillä muillakin toimialoilla kuin matkailussa. Kuusamossa olisi kiireesti mietittävä, miten (kausi-)työn perässä muuttavat kotoutetaan niin, että he jäävät paikkakunnalle pysyviksi veronmaksajiksi. Olivatpa he sitten kotimaista tai ulkomaista perua.