Poliisiasema on hallinnut Kitkantietä niin kauan kuin minä muistan. Kalteri-ikkunat tekivät jo pikkupoikana lähtemättömän vaikutuksen. Valkea talo nökötti mustista laseistaan kadulle vahdaten – niin kuin muutkin talot, mutta jotenkin mustemmin ikkunoin.
Siitä talosta pieni ihminen oppi, että aikuisiakin pidetään toisinaan sisällä väkisin.
Soitinkin kerran vahingossa poliisille vihreällä pyöritettävällä lankapuhelimella. Mukavasti naksuvaa numerotaulua kun aikansa pyöritti, niin lopuksi se meni poliisille. Ihan oikea poliisi vastasi pikkupojalle. Hirveästi säikytti se vastaus – soitinko kalteritaloon?
Poliisista tulikin aivan ykköshomma pikkupojalle.
Paljon myöhemmin selvisi selityskin ihailulleni. Sen oli keksinyt katolinen teologi, G.K. Chesterton. Lainvalvonta näet voittaa kiehtovuudessaan kaikki rikollisten salaliitot olemalla itse perimmäinen sellainen.
Niin sanotun realistisen koulukunnan valtio-oppineille poliisi edustaa jotain järisyttävää, se on valtion väkivaltamonopoli. Se taas on semmoista monopolia, jota ei Alkosta saa, mutta joka luo valtion, ei enempää eikä vähempää.
Ilman väen valtaa ja monopolia ei valtio ole itsevaltainen, vaan vaikka siirtomaa, jossa läpikulkujoukot harjoittavat mielivaltaansa. Semmoisissa on enempi tai vähempi selvittelyjä siitä, kuka saa edustaa kurituspuolta.
Väkivaltamonopolia ei tarvitse käyttää. Se toimii käyttämättäkin.
Valtion perustamista edustava poliisitalo säväyttää vieläkin, kun kuljen ohi – jotain tuosta pikkupojan tunteesta napsahtelee takaraivossa. Kalterit muistuttavat, että eikö vaan: ihmisimpulssit on viisainta uomittaa niin, ettei tarvitsisi istua tuolla, kalterien takana. Oppi, jonka ikkunat antoivat pikkupojalle, vaikuttaa huomaamattakin. Se on alitajuisessa ja siellä pysyy, kunnes muisti katoaa.
Poliisissakin tiedetään, että näkyvyys on osa työtä. Poliisia näyttäen selviää valtiokin väkivaltamonopolin vähemmällä käytöllä.
Tässäkin on aste-eroja. Toisin paikoin palloa esitellään väkivallan haltijaa rujosti, isoin elein ja julmin joukoin. Toisin paikoin ovat ihmiset taas niin asettuneita sivilisaation helmoihin, että he eivät paljon näyttöjä tai äkseerausta kaipaa.
Ehkäpä Kuusamonkin poliisiasema jo joutaa männikön kätköön, Rajan tontille? Olisiko se etes pieni merkki sivistyksen askeleesta eteenpäin, tässä kahden taka-askeleen tangossa?