Tein tämän päivän pääuutisjutun Koillismaa-määritelmästä. Ei ole muuten tuokaan aivan selkeä asia, määritelmä siis. Tuntuu nimittäin olevan mielipidekysymys, että mistä kunnista alue muodostuu.
Juttua tehdessä aloin automaattisesti ajatella tätä omaa töiden perässä kulkemista, omaa identiteettiä ja maakunnallisia luonteenpiirteitä. Mitäpä jos vain nappaisi tämän pohjoispohjaisen identiteetin höysteeeksi parhaat palat ja ominaisuudet mukaansa alueilta, jota ovat tulleet töiden takia tutuksi? Mitä ominaisuuksia ei mistään nimessä kannattaisi ottaa matkaan?
Aloitetaan Savosta. Ilmiselvän lupsakkuuden lisäksi haluaisin napata Savosta mukaani ”eniten kiinnostaa kaikki” -asenteen. Ja taitaa sitä aika paljon jo olla, ihan jo tämän työn takia.
Toisaalta olisi mahtavaa myös osata pyöritellä jokaista asiaa kuten ehta savolainen sellaisella suattaapa olla, vuan suattaapi olla olemattakin -tyylillä. Suattaapa nimittäin olla, että jouduin Savon keikallani joskus sellaiseenkin tilanteeseen, että en kerta kaikkiaan saanut haastateltavalta mitään järkevää vastausta, vain pyörittelyä. Ja suattaapa olla, että se on melkoinen toimittajan painajainen.
Entäpä Kainuu sitten? Kainuulaisilla on kuulemma kovan ja hyvän työntekijän maine. Minusta tuo maine käsittää kyllä koko pohjoisen Suomen ihmiset. Erityisesti kainuulaisten sanotaan olevan nöyriä. Vaakakuppia painaa sitten alas kateus, joka on kainuulaisten perisynti.
Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevana minulla lienee automaattisesti asenne työtä kohti kohdillaan. Kainuusta siis voisin napata mukaani annoksen nöyryyttä. Sanavarastooni ottaisin yhden pienen sanan: van. Se kun on sana, joka voi tarkoittaa kaikkea mahdollista. Tilanteesta riippuen se voi olla kyllä, ei tai ehkä. Todellisuudessa se ei tarkoita mitään, mutta käyttäytyy kuten mutta- ja vaan-sanat. Kainuulainen aloittaa sillä lähes kaikki lauseensa. Ehkä se perinteisin on tämä toteamus, joka kertoo mentaliteetistakin jotain: Van, mitäpä se hyvejää?
Juuriltani olen pohjoispohjalainen ja Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa ovat itselle tutuimmat alueet. Pohjalaisuuteen ylipäänsä liitetään sellainen tietty jämptiys. Erityisesti toivoisin, että mukaan olisi tarttunut pohjalaisista ominaisuuksista sitkeyttä ja neuvokkuutta.
Tätä Koillismaan maaperää ja sen ihmisten luonteenpiirteitä olen tässä vasta tutkailemassa. Ehkä puolen vuoden päästä pystyisin sanomaan, että mitä täältä ottaisin mukaani.
Vaan on alue ollut mikä tahansa, yhden ja saman toteamuksen olen kuullut jokaisella alueella. ”Täällä ollaan niin kateellisia, että ennemmin viedään rahat naapurikuntaan kuin ostetaan omalta paikkakunnalta.”
Tätä toivoisin kuulevani vähemmän.