Noin viikko sitten tapahtui kummia. Polkupyöräni katosi jälkiä jättämättä.
Tavanomaiseen keskiviikkoiseen tapaan olin suunnannut tietovisailemaan paikalliseen anniskeluravintolaan. Visa sujui hyvin. Voitimme nimittäin huippupistein.
Yleensähän sitä tulee lähdettyä melko heti visan jälkeen pois. Tällä kertaa jäin kuitenkin paikalle kuuntelemaan elävää musiikkia. Tuolla kertaa tarjolla oli nimittäin muutakin kuin karaoke-esityksiä.
Vihdoin koitti kotiinlähdön aika. Vetäisin takin niskaan ja suuntasin pihalle. Hämmästys oli suuri, kun polkupyöräni ei ollut siinä, mihin sen vain muutama tunti aiemmin olin jättänyt.
Apein mielin lähdin vaeltamaan pyörättömänä miehenä. Pettymys oli suuri ja suru valtasi puseron. Hetkeäkään en sinä yönä nukkunut. Ajatukset pyörivät päässä. Kuka oli niin julma, että kehtasi ottaa polkupyöräni ja mihin pyöräni lopulta päätyi? Tätä kirjoittaessani tiistaiaamupäivänä asia on vielä totaalinen arvoitus.
Eihän meikäläisen pyörä, parikymmentä vuotta vanha Nopsa, nyt mikään ihmeellinen kapistus ollut. Mutta hyvä pyörä se oli. Vaihteitakin oli aivan riittävästi – kolme. Vain muutama viikko ennen kohtalokasta yötä ehdin käyttää pyöräni huollossa, joten se oli nyt paremmassa kunnossa kuin vuosikausiin. Lysti oli ajella. Sitä iloa ei vaan pitkään kestänyt.
Todennäköisesti moni nyt ajattelee, että mitäpä minä yhden pyörän kohtaloa harmittelen. Pyöriähän saa uusia. Mutta, kun en minä nyt olisi halunnut uutta pyörää. Varsinkin, kun tämä meikäläisen pyörä oli osoittautunut oikein hyväksi kulkupeliksi. Ajattelin, että ajan sillä vielä vähintään seuraavat 20 vuotta. Ehkä jopa loppuelämäni.
Tässä nykypäivän kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa on toki hyvä, että pyörät pyörivät ja kauppa käy. Itse kuitenkin ajattelen niin, että jos joku vempain on hyvä – oli sillä sitten ikää vuosia tai vuosikymmeniä – niin ei sitä turhan takia uuteen tarvitse vaihtaa. Tuntuukin siis todella turhauttavalta, kun hyvin palvellut polkupyörä katoaa.
Saa nähdä selviääkö polkupyöräni kohtalo koskaan. Odotan, vielä toiveikkaana, että pyöräni kähveltänyt taho tulee katumapäälle, pyytää anteeksi ja palauttaa pyörän ehjänä takaisin.