Kuvitellaan, että tämä on katugallup. Kuvitellaan, että minä olen haastattelija, jonka kysymys kuuluu seuraavasti: Koetko olevasi etuoikeutettu vai koetko tulevasi toistuvasti hieman epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi? Mitä vastaat?
Itse olen ilman muuta enemmän taipuvainen pitämään itseäni vähintään toisen, ehkä kolmannen tai neljännen luokan kansalaisena. Tulen pienituloisesta perheestä, olen kipuillut mielenterveyteni kanssa, eikä minulla ole niin minkään yksittäisen taidon suhteen niin paljon lahjoja, että voisin edes haaveilla noususta kansalliseen saati kansainväliseen maineeseen.
Verrattuna heihin, jotka miellän etuoikeutetuiksi, kuten esimerkiksi Nalle Wahlroosiin, Teemu Selänteeseen tai vaikka Saara Aaltoon, painin äkkiseltään ajateltuna aika eri sarjassa.
Tilannettani voi kuitenkin tutkia myös toisesta näkökulmasta. Kyseinen näkökulma on auennut minulle erityisen hyvin kuluvana syksynä, mistä kiitos kuuluu ennen muuta minussa itsessäni ja ulkoisissa olosuhteissani tapahtuneille muutoksille. Lisäksi olen tutustunut ihmisiin, joiden elämäntarinoiden kuuleminen on väkisinkin vaikuttanut ajatuksiin omasta asemastani.
Tätä kaikkea vasten, tässä ja nyt, en yksinkertaisesti voi pitää itseäni muuna kuin etuoikeutettuna. Olen länsimaalainen vaaleaihoinen kristitty, joka Suomen kansalaisena on päässyt nauttimaan sen kaltaisista ylellisyyksistä kuin ilmainen koulutus ja julkinen terveydenhoito. Teen koulutustani vastaavaa, Suomen tasolla keskimääräisesti mutta kansainvälisesti katsottuna yltiöhyvin palkattua siistiä sisätyötä. Työsuhteeni on kaiken lisäksi vakituinen, mikä näin pätkätöiden luvattuna aikana alkaa olla harvinaista.
Eikä siinä edes vielä kaikki.
Kaikkein selkeimmin huomaan etuoikeutetun asemani silloin, kun minua kiitetään, kehutaan tai kun joku ilmaisee tuntevansa ikävää minua kohtaan. Kaikkea edellä mainittua olen päässyt kokemaan etenkin viime viikkoina, kun olen kertonut muuttavani pois Kuusamosta. Täällä asuminen ja täkäläisen paikallislehden tekeminen ovat olleet etuoikeuksia itsessään, ja olen lopun ikäni kiitollinen Koillissanomille. Sen palveluksessa olen oppinut kaiken, mitä toimittajan työstä tiedän.
Tämän lehden tekemisen ja tekijöiden lisäksi tulen kaipaamaan etenkin Meskusvaaran ja Konttaisen kauniita maisemia. Muistattehan, hyvät koillismaalaiset, antaa arvostuksenne täkäläistä luontoa kohtaan näkyä teoissanne.