Poliisi julkisti tällä viikolla surullisia tilastoja Koillismaan osalta.
Huumausainerikosten määrä kasvoi viime vuonna vuoteen 2016 verrattuna räjähdysmäisesti.
77 kirjattua rikosta kertoo karua kieltä: huumeet ovat arkipäivää Koillismaallakin (yhteistilastoissa olivat Kuusamo, Taivalkoski ja Pudasjärvi) – valitettavasti. Posiolla puolestaan huumausainerikokset ovat pysyneet samoissa luvuissa kahden vuoden ajan.
Koska huumausainerikokset ovat tulleet jäädäkseen, ei niitä voi väheksyä. Huumeongelmaa ei voi lakaista maton alle tai siirtää syrjään. Asialle pitää pystyä tekemään jotakin.
Poliisi tekee omaa työtään ja jakaa rikoksista rangaistukset.
Huumeongelmaan pitäisi pystyä puuttumaan jo ennen sitä vaihetta, ennen kuin huumeista jaetaan rikostuomioita.
Jos huumeongelmainen ei pääse kierteestä eroon, on senkin asian kanssa pystyttävä elämään. Narkomaanin elämä on arvokas – aivan yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin.
Hyvä osoitus vaikeassakin tilanteessa olevien välittämisestä ovat ilmaiset neulanvaihdot.
Toinen esimerkki tulee Rovaniemeltä, jossa taivalkoskelainen Jari Keränen teki yhdessä sairaanhoitajaopiskelijakaverinsa Einari Viirretjärven kanssa huumeiden käyttäjille suuren palveluksen.
Kaksikko järjesti huumeiden käyttäjille suunnatun ensiapukoulutuksen opinnäytetyönään. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa järjestetään nimenomaan huumeiden käyttäjille suunnattu ja heidän tarpeidensa mukaan räätälöity ensiapukoulutus.
Keränen ja Viirretjärvi kertoivat, että kohderyhmä oli sellainen, joka ei saa tarpeeksi huomiota. Heidän mielestä päihteiden käyttäjät luokitellaan useasti toisen luokan kansalaisiksi.
Suomi tarvitsee lisää tällaisia tekoja, sillä huumeet ovat tulleet jäädäkseen. Huumeongelman kanssa on vain opittava elämään.