Vuosi vaihtui, mutta en tehnyt ensimmäistäkään lupausta. Tavoitteeni, intohimoni ja suunnitelmani eivät ole sidottuja vuoden vaihtumiseen, vaan ovat ajankohtaisia aina ja askeleita niiden saavuttamiseksi voi ottaa milloin tahansa.
Vaikka en nyt mitään luvannutkaan, olen minäkin erinäisiä lupauksia vuosien varrella tehnyt. Olin ehkä 17, kun maailmantuska painoi ja yksi uudenvuodenlupauksistani kuului seuraavasti: “Lupaan olla parempi ihminen”.
Lause huokuu nuoren ihmisen uskoa reiluun, tasa-arvoiseen maailmaan. Taisinpa uskoa ihan aidosti siihen, että saan osakseni reilua kohtelua, jos itse käyttäydyn toisia kohtaan niin.
Kuollaksenikaan en muista, miten tuo paremman ihmisen määritelmä tuolloin mielestäni meni, miten lupausta toteutin ja toimiko se vastavuoroisesti.
Joka tapauksessa, tuolloin oltiin lupauksissakin ihan perusasioiden äärellä. Vuosien varrella olen tehnyt niitä ulkoisiin asioihin liittyviä lupauksia, jotka kaikkien on vain pakko tehdä. Lupaan keventää. Vähentää makean syömistä. Pudottaa painoa. Päästä vihdoinkin kesäkuntoon. Kuulostaa varmasti hyvinkin tutulta.
17-vuotiaan ajatuksista on kulunut vuosia hurja määrä, mutta huomaan olevani taas samojen perusasioiden äärellä. Haluaisin olla parempi ihminen vastaiskuna sille, miten moni käyttäytyy välinpitämättömästi ja ikävästi toisia kohtaan.
On kuulemma turha olettaa, että ihmiset ja elämä kohtelisivat sinua reilusti, vain koska sinä teet niin. Sanotaan, että eihän leijonakaan jätä sinua syömättä vain koska sinä et syö leijonaa.
Totta toki, mutta nyt kun olen nähnyt, että elämän pelisäännöt eivät ole reiluja, haluaisin tehdä entistä enemmän töitä sen eteen, että olisin itse ”se parempi ihminen”.
Minä en haluaisi olla niitä ihmisiä, jotka laittavat kiertoon osakseen saamansa katkeroituneen ihmisen kohtelun.