Kun herää yöllä selvästi kesken unien, ei osaa sanoa onko kello vasta kolme vai ehkä jo kuusi. Ilman sarastusvaloa herääminen ennen niin sanottua päivän valkenemista on mahdotonta ja vaivanloista senkin jälkeen. Päivän valkenemisesta ei kyllä juuri voi puhua. Verhot saa aamulla avata silmiä siristelemättä.
Kesällä pimennysverholla pidetään kello viiden aamuaurinko pihalla, mutta näin talvella verhoja tarvitaan pitämään valo sisällä. Koska aamulla ei löydä sukkiaan ilman valoja, päivällä ei näe lukea eikä illalla löydä sänkyyn ilman valoja, verhot voi olla kiinni koko ajan ellei halua elää talveaan näyteikkunassa.
Tähän aikaan talvesta olen hyvin herkkä uskomaan, että olemme karhun sukua. Mutta olemme kyllä hiton paljon tyhmempiä kuin karhu, joka nukkuu silloin kun kaikki muu tekeminen on ylivoimaisen raskasta. Me hortoilemme läpi pimeyden kirkasvalolamput kainalossa ja jouluvalot kaulan ympärillä, syömme vuoden pastat, kohtuuttoman valikoiman suklaata, palaamme 2-vuotiaan päiväunirytmiin ja olemme koko ajan kamalan väsyneitä.
Kun aamulla laittaa valot kylpyhuoneeseen ja katsoo peiliin, ei voi olla aivan varma onko valvonut läpi yön vai herännyt kahdeksan tunnin yöunilta. Mikään ei tunnu riittävän.
On pimeää ja pimeää.
Valon tarve on omituinen asia. Vaikka kuulun siihen vampyyrimäisesti käyttäytyvään ihmisryhmään, joka kavahtaa kevättalven aurinkoisia hankia ja ulkoilee kesälläkin mieluummin illasta, väsyn tähän talviseen pimeyteen yhtä paljon kuin pidän siitä.
Vaikka pimeys puristaa, työskentelen pöytälampun ja joulutähden valaisemassa työhuoneessa, viihdyn kynttilöiden valossa enkä kaipaa aurinkoon, mutta kaipaan valoa; kaunista, uudenlaista, viihdyttävää, virkistävää ja kiehtovaa valoa.
Valotaidetapahtuma Polar Night Light Festival on parasta mitä tähän kaamokseen voi toivoa. Toista kertaa järjestettävä festivaali valaisee jälleen Kuusamon vesitornin ja Rukan, esittelee valotaidetta ja mikä parasta myös kuusamolaisten lasten ja nuorten valoteoksia. Lyhtypuisto Oulangantien koivukujassa tulee olemaan yli joulun ja uudenvuoden raahautuneille tervetullut tammikuinen laturi, varavirta ja roikan nokka.
Täällä, missä kaamos on syvä ja pitkä, valotaide on oikeassa paikassa. Valotaiteen katseleminen tuntuu hyvältä samalla tavalla kuin revontulien katseleminen. Valotaide voi muuttaa sen miltä elämä kaamoksessa tuntuu ja näyttää. Pimeys lakkaa olemasta raskas ja musta. Siitä tulee mahdollisuus nähdä asioita toisin.