Ei, ei, ei! Luulisi, että timanttien löytyminen kotipitäjästä herättäisi toisenlaisia tunteita kuin pettymystä ja pakokauhua, mutta ei. Uutinen siitä, että Kuusamosta on löytynyt timantteja, mikrosellaisia mutta timantteja kuitenkin, vie voimat käsistä, aiheuttaa laukun pakkaamista ja hakukoneen hakkaamista.
Kun ei millään jaksa uskoa, että minkään sortin kaivostoiminta olisi Kuusamon, ihmisten ja luonnon, edun mukaista, on vaikea iloita siitä, että kullan, uraanin ja koboltin lisäksi täältä löytyy myös timantteja. Parempi jos ei olisi.
Tämä painajainen ei lopu ikinä.
Kuusamolle on annettu aivan liian paljon. Tämä onnenmyyrä on syntynyt kultalusikka suussa ja kruunu päässä yllään kauneinta silkkiä ja pehmeintä samettia. Kuusamossa on parhaat palat Kainuuta ja sopivasti Lappia, luonnossa idän ja lännen rikkaudet, vesi on kirkasta ja raikasta ja taivas täynnä lintuja. Ihmiset ovat täällä omanarvontuntoisia, mutta vieraanvaraisia, rohkeita ja sopivan päkkipäisiä.
Tämä kaikki riittäisi, siksihän täällä ollaan ja eletään, mutta ei. Tämä neljänneksi tyytyväisimpien asukkaiden ihmemaa on loistelias myös kaiken tämän alla.
Kuusamo esti kaivosyhtiön suunnitelmat kultakaivoksen avaamisesta yleiskaavalla. Niin sanottu ankkamalli suojelee Kuusamon kalleinta aarretta, luontoa. Nyt toinen yhtiö yrittää Kuusamoon, sen kultamunia munivan ankan pesälle, toista kautta ja erilaisin sanankääntein, mutta kielteinen kaivoslinjaus pitää. Hommaa on ikävä seurata, mutta sen voi tehdä melko rauhallisin mielin.
Nyt mielenrauha on mennyttä. Nähtäväksi jää millainen pyöritys tästä timanttilöydöstä alkaa, antaako Kuusamo pikkusormensa, kenen laariin tämä sataa ja onko taivas täynnä lintuja.
Hakukoneeseen hakkasin löydön tehneen yhtiön nimen lisäksi sanan timantti. Timantit eivät ole parhaita ystäviäni, eivät edes puolituttuja. Timantti on hiiltä ja sitä käytetään koruissa. Luojan kiitos, jokainen meistä pysyy hengissä vaikka ei ikinä timanttia saisikaan, mutta miten käy Kuusamon, jos sen kruununjalokivi, luonto häviää tämän maratonin.