Viimeisimmän viikon ajan aamut ovat tuntuneet jotenkin erilaisilta.
Aikaisin aamulla pirttiin tulviva valo on kummallisen kirkasta ja kylmää, ja töihin pyöräillessä ilma viileän raikasta. Tihkusade kastelee etureidet ja takin olkapäät.
Jokin on muuttunut. Joko muka alkaa syksy?
Tuntuu, että vain hetki sitten ulkona tuoksui vastaleikattu ruoho, aurinkorasva harvoina hellepäivinä ja hyttysmyrkyn katku mökkireissuilla.
Tai kuuma auton ratti ja järviveden kastelemat uimavaatteet, sekä sormet sotkeneet piknik-mansikat, torilla syödyt jäätelöpallot, markkinoiden makkarat, muurikkalätyt ja metrilakut.
Ja vesi: joet, järvet ja meri – sekä sade, ja sateen jälkeinen raikas tuoksu, kun vesi liottaa kasvillisuudesta tuoksuvia aineita ja nostaa ne höyrystyessään ilmaan.
Sanotaan, että tuoksumuisti on ihmisen paras muisti, mutta hajuaisti on siltikin ihmisen aisteista yksi vähiten tunnettu ja tutkittu.
Haistaminen tapahtuu aivoissa samoissa syövereissä, kuin missä tunteita ja muistoja käsitellään. Iso osa tunteistamme aiheutuu tuoksuista, vaikkemme sitä itse edes huomaa. Siitä kertoo sekin, että aina puhutaan, miten ihminen valitsee toisen lopulta ominaistuoksun perusteella.
Tuoksu myös palauttaa muistikuvat nopeasti: lapsuudesta tutut tuoksut nostattavat nopeasti kaukaisiakin muistoja mieleen.
Kyse on kuulemma niin kutsutusta Proustin ilmiöstä: kirjailija Marcel Proustin mieleen madeleine-leivoksen tuoksu palautti voimakkaita muistoja.
Minulle lapsuudelta ja ”koti-kodilta” tuoksuvat esimerkiksi äidin yhä käyttämä kasvorasva, hirsiseinät ja lämmin eteisen laattalattia, ja syreeninkukat, joista mieleen nousee uupuneen helpottuneet lapsuusmuistot kotipihaan palaamisesta kesäreissujen jälkeen.
Ylä-asteen päiväkirjoihin olen saattanut suihkauttaa hajuvettä, että muistan myöhemmin jotain jännittävää, mitä silloin tapahtui.
Nykyisiä lempituoksujani ovat muun muassa puhtaat lakanat ja kissan turkki, joka niiltä puhtailta lakanoilta salaperäisesti tuoksuu, sekä vahva kahvi, joka herättää jo tuoksullaan.
Kotipihassa voi näinä aamuina tunnistaa jo vienon viinimarjapensaiden tuoksun ja raikkaan tuulahduksen jotain muuta syksyistä. Mieli harhailee jo tuleviin opintoihin.
Rovaniemellä tuoksuu kerrostalon rappukäytävä, Kemijoki ja Kirkkolampi, katkuiset tietyömaat, yliopiston ruokala nälkäisen aamupäivän jälkeen sekä tulostuspaperi. Ensi viikolla totuttelen taas niihin tuoksuihin.