Kolumni

Ala­ker­ta: Vastuu - ei mörkö vaan mah­dol­li­suus

Hiukan hiljainen Kitkantie ja kaunis Kelanranta. Jälleen kohdataan, koti-Kuusamo, ajattelen, kun kuskini kuljettaa läpi tuttuakin tutumman keskustan. Taas yksi kiireinen lukuvuosi Rovaniemellä ohi, ja yliopistoelämä vaihtuu lyhyen loman jälkeen Koillissanomien toimitusarkeen.

Ensi töikseni aamupalaveripöydässä lueskelen maanantain lehteä, ja mielenkiintoni herättää erityisesti TET-harjoittelussa olleen yhdeksäsluokkalaisen Iikka Meriläisen mainio Alakerta koulun loppumisesta ja vastuun ottamisesta.

On hauska lukea peruskoulunsa päättävän ajatuksia opiskelusta ja erityisesti tulevista opinnoista nyt, kun itse on niissä jo siinä vaiheessa, että kandidaatin tutkielma koputtelee kalenterissa ensi vuodelle.

Muistan kyllä, miten itse yhdeksäsluokkalaisena etsin itseäni, samalla helpottuneena siitä, että selkeä suunta opiskelun kannalta oli Kuusamon lukio. Ei tarvinnut vielä stressata alavalinnasta tai muutosta toiselle paikkakunnalle.

Se stressi iskikin niskaan sitten abivuonna ja välivuotena.

Onneksi se stressi päättyi osaltani hyvin. Opiskelu juuri omalla alalla ja opiskelijaelämä Rovaniemellä on noussut tähänastisen elämäni parhaimmaksi kokemukseksi ja tärkeysjärjestyksessä suunnilleen prioriteetiksi numero yksi.

Kuten Iikka kirjoittaakin, vastuun määrä kasvaa sitä mukaa, mitä pidemmälle opinnoissa etenee. Lukiossa valittiin jo itse kursseja, suunniteltiin lukujärjestykset sekä päätettiin, mitä aineita ylioppilaskirjoituksissa kirjoittaakaan.

Korkeakoulussa olen itse huomannut vastuun ottamisen omista opinnoista todella hauskaksi. Koulu on ykkösprioriteetti omasta tahdostani - ei kenenkään käskystä tai paineen alla. Motivaatio opiskeluun on aivan erilaista kuin peruskoulussa tai lukiossakaan, kun tietää ja huomaa ammattitaitonsa karttumisen ja hyödyn itselleen.

Nyt on vastuussa ja itse huolehdittava siitä, että valmistuu ajoissa, vaikkei sekään välttämätöntä ole. Vaikka velvollisuuksia ja vuosittain kerättyjen opintopisteiden minimimääriä on, ei kukaan ole sanomassa, että en voisi opiskella vaikkapa koko kesän pelisuunnittelua, tai etten voisi ottaa ja lähteä esimerkiksi ulkomaille harjoitteluun.

Opintonsa voi koostaa lukemattomilla eri tavoilla juuri oman näköiseksi. Ja siitä minä tykkään.

Näillä opiskelumietteillä toivotan paljon onnea, itsevarmuutta ja jatko-opiskeluintoa miltä tahansa kouluasteelta valmistuville. Tsempit tulevaisuuteen!