Tässä taannoin oli lehdessä ilmoitus, jonka nähtyäni harmistuin kyllä vietävästi. Ilmoituksessa nimittäin kaivosyhtiö Latitude 66 Cobalt Oy lupasi autuaasti rahaa lasten ja nuorten urheiluharrastuksiin. Ilmoituksen mukaan yhtiö on varannut tälle vuodelle 3000 euroa lasten ja nuorten parissa työskentelevien kuusamolaisten ja posiolaisten urheiluseurojen tukemiseen.
Vissiin tästä nyt pitäisi iloita. Vaan enpä iloitse. Ennemminkin moinen pistää vihaksi.
On toki selvää, että nuorilla urheilijoilla rahat ovat tiukassa. Tämän vuoksi varmasti jokainen euro tulee tarpeeseen. Monessa urheilulajissa harrastusvälineet ja lisenssimaksut ynnä muut kulut ovat sen verran kattavat, että siinä saattaa jo miettiä, että miten sitä rahaa jäisi muuhun elämiseen. Syödähän sitä urheilijallakin täytyy. Loppujen lopuksi kuitenkin harvassa ovat ne urheilijat, jotka pystyvät itsensä urheilulla elättämään. Ja hekin ovat kulkenut pitkän tien siihen pisteeseen.
Näin ajatellen voisi kuvitella, että moni varmasti tarttuu kaivosyhtiön tarjoamaan oljenkorteen. Mutta tulisi kuitenkin miettiä, että mitä tässä kaikessa on taustalla. Kaivosyhtiöhän kertoo ilmoituksessaankin päämäärästään avata pääraaka-aineena kobolttia tuottavat kaivokset Kuusamoon ja Posiolle. Tämä urheiluharrastusten tukeminenhan on vaan taas selkeästi yksi keino yrittää saada paikallisia ihmisiä kaivosten kannalle. On käsittämätöntä, että nuorten urheilijoiden varjolla yritetään luoda positiivista mielikuvaa kaivossuunnitelmista.
Toivottavasti paikalliset urheiluihmiset ovat sen verran älykkäitä, että eivät mene halpaan. Siinä vaiheessa, kun kaivokset ovat saastuttaneet Kuusamon luonnon, eivät urheilusaavutukset hirveästi lämmitä. Kaivosveteen keitettyyn mitalikahviin tulee melko paskainen maku.
Tälläkin kaivosyhtiöllä olisi jo pikku hiljaa syytä luovuttaa ja lähteä pois Koillismaalta. Ei tule kyllä yhtään ikävä.