Kolumni

Ala­ker­ta:On­ko ko­ti­loil­le ja he­vo­sil­le le­per­te­le­vä ai­kui­nen ihan viisas? – on­nel­li­nen se joka puhuu koiraa

Menen katsomaan koiranpentuja. Luvassa on konttaamista ja lepertelyä. Koska suhteeni koiriin on enemmän tunne- kuin rotumääritelmäperäinen, tulen käyttämään paljon pehmoisia sanoja sellaisia kuin söpö, pörrönen, sulonen pampero.

Ei näytä pahalta, mutta kuulostaa järkyttävältä, ainakin joidenkin mielestä. Eläimelle lepertelevä aikuinen voi kuulostaa rasittavalta, mutta hän tietää mitä tekee.

Kun puhutaan koiraa, liioitellaan tunteita ja äänenkorkeutta. Lenkille lähetään-lähetään-lähetään aivan mahdottoman innoissaan ja rapsuteltavana istuva koira on hyvä tyttö-hyvä-hyvä poika. Moni karski partasuukin osaa puhua hyvin koiraa. Kysymys on sävystä, ei kimittämisestä.

Englannissa Yorkin yliopistossa tutkittiin 30:lla koiralla ja joukolla nuoria naisia miten äänensävy ja puheen sisältö vaikuttavat koiraan. Koirille puhuttiin koirien asioita, esimerkiksi hyviteltiin, koiraksi ja ihmisten asioita, esimerkiksi elokuvista, tavallisella äänensävyllä. Kuten olettaa saattaa koirat viihtyivät paremmin koiraa puhuvien luona. Kun sisältö ja äänensävy vaihdettiin ristiin, eroja ei syntynyt.

Eipä ihme. Kehuissa pitää olla oikea sävy. Toteamalla annettu hyvä palaute ei mene perille, ei koiralle eikä ihmiselle.

Tutkimuksen lopputulema oli, että koiralle lepertely vahvistaa ihmisen ja koiran välistä sidettä. Aion siis antautua lepertelemään myös pentuperheessä, sillä tutkimuksen valossa äiti-koira suhtautuu minuun todennäköisesti luottavaisemmin, jos puhun koiraa.

Eläimelle puhumisen sävystä voi tulkita miten menee. Jos hyvä-tytöttelyn sijaan sanoo koirille pihassa jahas tai portaissa päivystävälle kissalle ulos maanittelun sijaan että oot jo saanut ruokaa, kaikki ei ole hyvin. Kannattaa syödä ja nukkua ja ennen kaikkea olla eläinten kanssa. Kohta kaikki on paremmin, syke laskenut ja ihmisellä hyvä tahto.

Eläimille puhumisen ääripäässä ovat kotilot ja hevoset. Lemmikkikotiloille puhelu tuntuu itsestäkin pikkusen oudolta ja 500 -kiloiselle hevoselle lepertely kiusalliselta, mutta antaa mennä.

Ei siinä edes puhu kotiloille tai hevoselle koiraa, itseään siinä rapsuttaa. Hyvä tyttö!

”Moni karski partasuukin osaa puhua hyvin koiraa.