Kolumni

Ala­ker­ta:Pe­las­tuu­ko maailma sämpylä ker­ral­laan?– sa­laat­ti­pus­si rapisee kaup­pa­kas­sis­sa vaikka kuinka yrit­täi­si

Jokuttomat kuukaudet, esimerkiksi tipaton tammikuu, eivät ole olleet minun juttuja, mutta nyt tuli sellainen että piti alkaa. Muoviton maaliskuu -haaste on tällaisen muovin kierrättämiseen perehtyneen ihmisen lemppari – tilaisuus syventää aihetta kierrättämisestä ja muovipussista kieltäytymisestä seuraavalle asteelle, eli tietoiseen välttämiseen.

Ihastelin jo mielikuviani siitä miten ruokaostokseni näyttävät sellaiselta kuin ranskalaisissa elokuvissa, jossa patongin pää kurkistaa vihanneksilla täytetystä paperipussista – ja ajan helmat heiluen polkupyörällä kesäillassa.

Todellisuus on toinen. Muovin vältteleminen on vaikeaa. Pähkinät ja porkkanat ovat monta kertaa kalliimpia irtona, jok'ikinen palsternakka ja lantun pala on kiedottu muoviin ja kaupan ainoassa pahvisessa pastapaketissa on muovinen katseluikkuna. Ei ole toria eikä kauppahallia.

Tähän mennessä olen onnistunut välttelemään muovia muun muassa hankkimalla kestopussin kasviksille ja vihanneksille. Päätin että ostan virallisen ja hyvän pussi, jota tulee sitten myös käytettyä. Kotona tajusin, että muovisessa verkkopussissa on muovinen suljin ja kämmenen kokoinen muovitettu tuoteselostelappu. Tätä pitää käyttää kymmeniä tuhansia kertoja ennen kuin se on yhtään muovittomampi ratkaisu kuin jokapäiväinen pikkupussimme.

Ei muovin vältteleminen ylivoimaisen vaikeaa ole, mutta mielessä pitämistä ja keskittymistä se vaatii.

Pyykinpesuaineen voi valita pahviin pakattuna, vanupuikot pahvisina ja lopettaa kannellisten kermaviilipurkkien ostamisen, mutta oikeasti kaupassa on olo kuin kuin kynsille lyödyllä. Asiat muuttuvat vasta, kun kauppa, elintarviketeollisuus ja tuottajat haluavat oikeasti muovittomia vaihtoehtoja pakkaamiseen. Ja haluavathan ne, jos kuluttajat ostavat vain niitä.

Muovittoman maaliskuuni paras saavutus tähän mennessä on sämpylöiden leipominen. Johanna Kohvakka kirjoittaa blogissaan, että yhden leipäpalan ilmastovaikutus on suurempi kuin muovipussin, johon leipä on pakattu. Sämpylöiden leipominen pelastaa sittenkin maailman.

On pakko ajatella niin, että jokaisella muovittomalla valinnalla on merkitystä vaikka Thaimaassa kolisee tynnyrikaupalla muovipulloja mereen ja salaattipussit rapisevat kauppakassissa, kun ajan autolla kaupasta kotiin maaliskuisessa pakkasessa.

”Tätä pitää käyttää kymmeniä tuhansia kertoja ennen kuin se on yhtään muovittomampi valinta kuin jokapäiväinen pikkupussimme.