Syyriassa sota on kestänyt vuosien ajan. Lukemattomat puolustuskyvyttömät lapset, naiset ja vanhukset ovat menettäneet henkensä sodan keskellä. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet tahtomattaan jättämään kotinsa ja lähtemään pakoon. Miljoonat ihmiset joutuvat edelleen pelkäämään henkensä puolesta. Tulevaisuus näyttää toivottomalta.
Tällä hetkellä Syyrian Aleppon kaupunki on koko maailman vaarallisin paikka lapsille. Edes lapset eivät ole turvassa sodan kauheuksilta. Pommit eivät väistä lapsia. Syyrian Aleppossa on käynnissä rikos ihmisyyttä vastaan. Puolustuskyvyttömät ihmiset ovat joutuneet maailmanpolitiikan uhriksi.
Olemme joutuneet seuraamaan Syyrian tapahtumia uutisista jo vuosien ajan. Yksittäinen ihminen kokee itsensä voimattomaksi maailman pahuuden edessä. Mitä juuri minä voin tehdä vähentääkseni syyrialaisten kärsimystä?
Parisen viikkoa sitten Helsingin Kallion seurakunnasta sai alkunsa seurakunnille osoitettu haaste soittaa kirkonkelloja Aleppon pommitusten uhrien muistoksi. Kalliosta liikkeelle lähtenyt kirkonkellojen soittaminen laajeni hyvin nopeasti rajat ylittäväksi ilmiöksi. Nykyajalle tyypillisesti sain itsekin ensimmäisenä tiedon kellojen soittamisesta sosiaalisesta mediasta vain kymmenen minuuttia haasteen julkaisemisen jälkeen. Päätös lähteä mukaan kellojen soittamiseen oli helppo.
Kirkonkellojen soittaminen Aleppon muistamiseksi levisi lopulta noin pariinkymmeneen maahan. Suomessa mukana oli lähemmäs 400 kirkkoa ja koko maailmassa yli 700 kirkkoa. Viimeisen kerran kirkonkelloja soitettiin Aleppon pommitusten uhrien muistoksi tämän viikon maanantaina, jolloin vietettiin rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää. Nyt kirkonkellot ovat hiljentyneet.
Kirkonkellojen soittaminen ulkomaisen hädän perusteella on äärimmäisen harvinaista. Aleppon uhrien muistoksi kirkonkelloja soitettiin ilman minkäänlaista kirkon yhteistä päätöstä. Seurakunnat lähtivät mukaan kellojen soittamiseen omasta halusta. Asia nähtiin oikeasti tärkeäksi.
Kirkonkellojen soittaminen oli tässä tapauksessa kutsu rukoukseen paremman ja turvallisemman maailman puolesta. Rukouksessa on voimaa. Rukous avaa uusia mahdollisuuksia. Rukous ohjaa ihmistä mielenmuutokseen ja toimintaan paremman huomisen eteen. Kirkonkellojen soittamisen nopea leviäminen ympäri maailman on vahva viesti maailman päättäjille ja johtajille. Muutos on välttämätön. Rauhan eteen on tehtävä kaikki mahdollinen. Sotaan syylliset on saatettava vastuuseen rikoksista. Kirkko ei voi olla hiljaa maailman hädän keskellä. Kirkon tulee aina puolustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lähimmäisiä lähellä ja kaukana, vaikka se ei aina olisi poliittisesti erityisen suotavaa ja korrektia.
Uskon, että kirkonkellojen soittamisella oli merkitystä. Kirkonkellojen soittaminen oli konkreettinen teko. Rauhaan ja sovintoon on vielä hyvin pitkä matka. Kärsimys ei pääty kellojen soittamisen päättymiseen. Rukousta tarvitaan edelleen. Konkreettista apua tarvitaan edelleen. Hätää ei saa unohtaa. Maailman hätä ei ole ohimenevä ilmiö.
Kristityn ihmisen velvollisuus on kaikin mahdollisin tavoin taistella paremman maailman puolesta. Lopulta kyse on lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalan tahdon toteuttamisesta.