Työurien pidentämistä koskeva keskustelu jatkuu. Hyvä niin, sillä asian tiimoilta joihinkin konkreettisiin ratkaisuihin pääseminenkin olisi jo välttämätöntä. Suomen kansa vähenee ja vanhenee ja samalla huoltosuhde heikkenee sellaista vauhtia, että korkea aika alkaa asiaan politiikan sotkemisen sijasta löytää ratkaisuja.
Eivät ne ratkaisut helppoja ole, myönnän. Asiassa on monta puolta.
Hiljattain julkistetun tutkimuksen mukaan suomalaisten into siirtyä varhain eläkkeelle näyttää toki vähentyneen. Eläketurvakeskuksen tutkimuksessa joka kolmas vastaaja halusi vuonna 2008 jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana, kun viittä vuotta aiemmin halukkaita oli joka toinen. Tämä voi tarkoittaa sitä, että työelämässä olevien fyysinen terveys on yleisesti parantunut. Se voi tarkoittaa myös sitä, että työelämässä haluavat jatkaa ne, joiden työ ei ole henkisesti kuormittavaa. Jos työuria halutaan jatkaa varsinaisen eläkeiän yli, olisikin kiinnitettävä huomiota työssä jaksamiseen ja sellaisiin työoloihin, jotka houkuttelevat jatkamaan ja jaksamaan työssä.
Yhtä totta on myös se, että moni haluaisi myös antaa paikkansa nuoremmille ja toisessa päässä nuoret valittavat, että eivät pääse töihin, vaikka haluja olisi. Kummassakin päässä työuraa olisi varmasti joustamisen mahdollisuuksia, kunhan se osattaisiin käyttää hyödyksi ja kaikkien osapuolten hyväksi. Ei ole mitään järkeä yhtäältä siinä, että ihmistä pidetään väkisin töissä eikä siinäkään, että nuori pääsee töihin vasta 30 vuoden kieppeillä. Monta tehokasta työvuotta ”menee hukkaan” joko työtä odotellessa tai pitkälle venytetyissä opinnoissa.
Kummallista tässä työurien pidentämistä koskevassa keskustelussa on ollut näköalattomuus ja tosiasioiden myöntämisen vaikeus. Esitettiin mitä tahansa niin aina löytyy asian tyrmääjät. Muistammehan mitä seurasi, kun Matti Vanhanen ”oivalsi” Rukan laduilla eläkeiän nostamisen tarpeen. Kun työurien jatkaminen ei onnistunut loppupäästä, jää jäljelle yksi vaihtoehto, alkupää. Yliopistotutkinnon suorittamiseen ei pitäisi käyttää viittä vuotta enempää. Siinä ajassa kyllä ehtii tutkinnon suorittamaan ja viettämään opiskelijaelämääkin. Viiden vuoden takaraja toki tarkoittaisi, että opiskeltaisiin päätoimisesti. Tiedän kyllä, ettei tämäkään kelpaa.