Alakerta | Hilkka Manninen / hilkka.manninen@koillissanomat.fi
Koululaisten ja monien työssäkäyvien lomien alkaminen sekä puiden heleä vihreys kertovat kesän koittaneen. Lämpötilan perusteella sitä ei arvaisi.
Koulujen ovien sulkeutuminen kesän ajaksi ei tarkoita sitä, että puhe oppimisesta menettäisi ajankohtaisuutensa. Loikoiletpa siis lomalaisena tai ahkeroitpa työssä, olitpa sitten opiskelija, työssäkäyvä tai eläkeläinen, uusien asioiden opettelemisesta ei kannata luopua.
Joku viisas onkin todennut, että elämän tarkoitus on oppia ja olla onnellinen.
Oppiminen ja onnellisuus kulkevat mukavasti käsi kädessä. Kukapa ei tuntisi mielihyvää kehittyessään hyväksi jossakin, jopa parhaaksi.
Lapsilla opittavaa on valtavasti, ei vähäisimpänä esimerkiksi käveleminen, puhuminen ja kirjoittaminen. Kehittyminen on valtava ilo sekä oppijalle itselleen että kasvua seuraaville läheisille.
Myöhemmällä iällä oppiminen käy vivahteikkaammaksi ja kiinnostuksenkohteiden mukaan ihmisten osaamisalueet muokkaantuvat erilaisiksi. Kädentaidot, vieraiden kielten hallinta, musiikki, eri urheilulajit... Harrastuneisuuttaan voi kehittää lukemattomilla eri alueilla.
Olipa harrastus mikä tahansa, huippua kohti on kova tungos. Moni kapuaja kuitenkin jää puolimatkaan, eikä kovakaan opiskelu tai harjoittelu välttämättä riitä menestykseen. Ovatko keskivertoisiksi taitajiksi jäävät epäonnistujia?
Taitojen kehittäminen on tärkeää ja palkitsevaa, mutta hankittua huippuosaamista hienompaa on olla innostunut tekemisistään. Olenpa kuullut sanottavan, että kursailematta uusiin haasteisiin tarttuvilla ihmisillä on erityinen innostumisen geeni.
Ja tämä innostumisen geeni näkyy silmistä.
Onkohan innostumisen geeni sellainen, joka vaikuttaa kaikissa lapsina, mutta lakkaa aikuisena toimimasta? Aikuiset keskittyvät ehkä enemmän osaamiseen, eivät oppimiseen itsessään, vaikka oppiminen onkin tietyssä mielessä paljon antoisampaa kuin osaaminen.
Vai eikö muka uuden oppiminen tuota monin verroin enemmän riemua kuin jo vuosikausia hallussa olleet taidot? Siksi meidän on tärkeää tehdä jatkuvasti sellaista, mitä emme jo valmiiksi osaa.
Heikentyneen innostumisen geenin aktivointi tapahtuu kokeilemalla jotakin uutta. Tekemällä jotakin ensimmäistä kertaa, vaikka jotakin ihan pientä. Sujuisikohan minulta esimerkiksi aamupuuron syöminen väärällä kädellä?
Hilkka Manninen
hilkka.manninen@koillissanomat.fi