Amelia on en­sim­mäis­tä kertaa Suo­mes­sa eikä hät­käh­dä va­san­lei­kon verta tai maahan tip­pu­via korvan paloja: "Se näyttää kaa­meal­ta, mutta vasat eivät näytä piit­taa­van siitä"

Pororenki Amelia Lebrun on saanut vasan kiinni ja odottaa sen kanssa merkkausta. Kysymys kuuluu, kumpi jännittää tilannetta enemmän? Amelia Lebrun ei hätkähdä tokan keskellä seisoessaan. Hänen mukaansa porot väistävät ihmistä hienosti eikä niistä ole vaaraa. Jokaisella poroisännällä on oma korvamerkki. Numeron ympärille, "korvaan", piirretään vasalle leikattava merkki. <p>Helsinkiläiset Aira, Teemu ja Aleksi Saressalo paistoivat poromakkaraa tauolla ennen merkintää. Saressalot tulivat seuraamaan vasanleikkoa ensimmäistä kertaa. Teemu Saressalon mukaan sitä lähemmäs lihan alkutuotantoa ei juuri pääse.</p><p>t</p><p>u</p> Vasanleikossa ollaan mukana koko perheen voimin. Porot väistävät ihmistä, niin pientä kuin isoakin. Irti päästetty, korvamerkitty  vasa kirmaa vikkelästi takaisin emänsä luokse.
Pororenki Amelia Lebrun on saanut vasan kiinni ja odottaa sen kanssa merkkausta. Kysymys kuuluu, kumpi jännittää tilannetta enemmän?
Pororenki Amelia Lebrun on saanut vasan kiinni ja odottaa sen kanssa merkkausta. Kysymys kuuluu, kumpi jännittää tilannetta enemmän?
Kuva: Petri Markkanen

Monisatapäisen porotokan keskellä seistessä ympäristö täyttyy meluisasta röhkinästä, eli roukumisesta, porojen hieman pistävästä ominaishajusta ja sorkkien naksunnasta.

Amelia Lebrunia ei pelota olla sormenmitan päässä ohi juoksevista poroista.

– Tässä ei ole mitään vaaraa. Porot väistävät ihmistä hämmästyttävän taidokkaasti, Lebrun kertoo valokuvatessaan pientä, rusehtavaturkkista poronvasaa.

Pian kamera jää puun juurella odottamaan, kun 25-vuotias Kujalan porotilan pororenki valmistautuu nappaamaan kiinni juoksentelevia vasoja paljain käsin.

Vihreä muoviaita suljetaan porojen ja ihmisten jäädessä sen sisäpuolelle. Oivangin paliskunnan tämän kesän neljäs vasanmerkintä on alkanut.

Video: Teksti ja kuvat: Petri Markkanen

Vasanmerkinnässä, eli vasanleikossa, porotokka kerätään kasaan ja ajetaan aitauksen sisälle.

Porojen ollessa tiiviisti aitauksessa keväällä syntyneet vasat napataan kiinni käsin ja kaulaan laitetaan numerolaput.

Tämän hikisen operaation jälkeen vasojen annetaan etsiä emänsä. Näin tiedetään, mikä vasa kuuluu millekin emälle. Tulokset kirjataan poronomistajien papereihin, jotta vasojen omistajuussuhteet voidaan varmentaa.

Sitten seuraa tilaisuuden tärkein osuus: vasojen korvamerkitseminen. Jokaisella poroisännällä on oma yksilöllinen korvamerkki, joka leikataan poron korvaan puukolla.

Merkkausta varten vasat pitää saada kiinni vielä toiseen kertaan.

Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Amelia Lebrunin on onnistunut nappaamaan vilkasliikkeinen vasa tokan keskeltä.
Amelia Lebrunin on onnistunut nappaamaan vilkasliikkeinen vasa tokan keskeltä.
Kuva: Petri Markkanen

– Vasan taakse pitää hiipiä suoraan sen takaa ja mieluiten kyyryssä. Sen silmät ovat ulkonevat, joten se näkee hyvin taaksensa. Kun pääsee lähelle, otetaan reippaasti takajaloista kiinni, Lebrun kertoo.

Vasat ovat vikkeläliikkeisiä ja ne todellakin näkevät hyvin taakseen. Muutaman hiipimisyrityksen ja tyhjänkauhaisun jälkeen Lebrun saa pienen vasan takajaloista tiukan otteen.

– Laitetaan toinen käsi kaulalle ja sen jälkeen irrotetaan takajaloista ja siirretään se käsi vatsan alle ja nostetaan, Lebrun selostaa Kujalan tilan poroisännän Juha Kujalan antamia ohjeita samalla käyttäen niitä tositilanteessa.

– Tämä painaa ainakin kaksikymmentä kiloa, Lebrun puuskahtaa ottaessaan vasan kantoon.

Vasa rauhoittuu Lebrunin sylissä ja se viedään kokoontumispaikalle, missä se saa numerolapun kaulaansa.

Lebrun lähtee jahtaamaan toista vasaa, ja sen jälkeen taas toista. Työnsarka ei Lebrunilta ja monikymmenpäiseltä avustajajoukolta heti lopu, sillä vasoja juoksentelee ympäriinsä yhteensä 159 kappaletta.

Porista Kuusamoon vasanleikossa avustamaan tullut Ville Joopi on saanut vasan kiinni.
Porista Kuusamoon vasanleikossa avustamaan tullut Ville Joopi on saanut vasan kiinni.
Kuva: Petri Markkanen

Lebrunin tie pororengiksi ei ole se tavallisin tarina eikä työnkuva rajoitu pelkästään porojen pariin. Saksalaissyntyinen, Jamaikalla kasvanut ja tätä nykyä Isossa-Britanniassa asuva Lebrun valittiin kuukauden mittaiseen pororengin kesätyöhön Kujalan porotilalle osana Ruka-Kuusamo Matkailu ry:n matkailukampanjaa.

Lebrun viettää kolme päivää viikosta Kujalan porotilalla tehden pororengin töitä laidasta laitaan aina porojen ruokkimisesta matkailijoiden opastamiseen porotilalla.

Loput ajastaan pororenki kiertää alueen yrityksiä tehden matkailumarkkinointia verkkoon ja sosiaaliseen mediaan.

Vasanmerkinnässä ja sen valmistelussa aikaa ei juuri jää valokuvaamiselle tai somepäivittämiselle. Tekemistä on paljon. Lebrun on ollut apuna aidan rakentamisessa edellispäivänä ja mukana porojen ajossa aitausta kohti heti aamusta.

Valtaisan tokan näkeminen läheltä on jättänyt pysyvän muiston.

– Se on uskomaton ääni ja tunne, kun sadat poronjalat tömistävät maata, Lebrun kertoo ajotilanteesta.

Yksitoista päivää kesäkuisessa Suomessa on jo opettanut Lebrunille valtavasti täkäläisestä kulttuurista ja erityisesti poronhoidosta, sen perinteistä ja elinkeinon merkityksestä paikallisille.

Yksi positiivinen yllätys on ollut Suomen kesä, joka tuntuu oikealta kesältä.

– Moni tuntee Suomen talvimatkailusta, mutta kesästä ei juuri niinkään, ensimmäistä kertaa Suomessa oleva Lebrun pohtii.

Poronhoidosta Lebrun on tuntunut omaksuneen kaiken, mitä Juha Kujala on hänelle opettanut. Yllätyksiä on tullut matkan varrella eteen useita.

– Kuvittelin, että porot elävät ainoastaan tiloilla, mutta ne elävätkin luonnossa. Se, että jokaisella porolla on omistaja, tuli myös täysin uutena tietona. Hämmästyin, kun kuulin, että porojen sarvet ovat täynnä verta ja ne voivat vuotaa kuiviin, jos sarvi katkeaa.

Video: Teksti ja kuvat: Petri Markkanen

Verta vuotaa myös merkinnässä. Se kuuluu asiaan poroisäntien merkkejä korviin leikatessa. Amelia Lebrun ei verestä hätkähdä, eikä maahan tippuvista korvan paloista.

– Se näyttää kaamealta, mutta todellisuudessa vasat eivät näytä siitä juuri piittaavan. Tiedän, että tämän tekeminen on pakollista vasojen omistajuuden merkitsemiseksi, Lebrun kertoo pidellessään vasaa paikallaan Sauli Pitkäsen veistellessä taidokkaasti korvamerkit puukolla sen molempiin korviin.

Vasan korviin leikataan poroisännän yksilölliset korvamerkit.
Vasan korviin leikataan poroisännän yksilölliset korvamerkit.
Kuva: Petri Markkanen

Merkitsemistapahtuma muistuttaa huutokaupan ja juoksukilpailun yhdistelmää. Juha Kujala istuu tyhjän lihalaatikon päällä ja luettelee vasojen numeroita vastaavia poroisäntien nimiä. Taustalla Lebrun ja muut avustajat juoksevat numerolappuvasoja kiinni sen minkä kerkiävät.

– Juha, numero 117, Lebrun huudahtaa.

– Inga, Kujala vastaa ja Pitkänen veistää taas merkkejä.

Lebrunin päästäessä vasasta irti se ponkaisee vauhtiin kohti tokkaa, kohti emoa. Tätä nappaamisen, merkinnän ja päästämisen kiertoa jatkuu muutamia tunteja. Suuremman tokan ollessa kyseessä tapahtumassa voi mennä pidempäänkin, pitkälle yöhön. Näyttää siltä, että kaikki, niin porot kuin ihmiset, pääsevät tänään ajoissa kotiin.

Video: Teksti ja kuvat: Petri Markkanen

Merkinnän jälkeen poroaita avataan. Tokka kirmaa takaisin luontoon ryskeen ja rymimän saattelemana. Edessä on vaellus kohti kesälaitumia.

Poroaita puretaan pois ja pian tästä perinteikkäästä, satoja vuosia vanhasta merkitsemistraditiosta todistavat ainoastaan maahan pudonneet korvan palaset ja karvatupot.

Lebrunille päivä on pulkassa. Huomenna on edessä taas uuden oppimista. Aamuisen porojen ruokkimisen jälkeen luvassa on lehtikerppujen tekoa. Niistä tehdään lisäravintoa poroille. Ehkä tulevaisuudessa Lebrunin kummiporo saa syödäkseen näitä samoja kerppuja.

Kyllä, kummiporo. Kujalan porotila on antanut Lebrunille oman kummiporon, jonka sijaintia Lebrun voi seurata gps-pannan avulla mistä päin tahansa maailmaa netin kautta.

Seitsemänviikkoinen vasa on saanut Lebrunilta englanninkielisen nimen Strength, suomeksi voima.

– Se tarvitsee voimaa, jotta voi selviytyä ankarasta talvesta.