Anitta matkasi kum­mi­lap­sen­sa luo Perun slum­miin – reissu avasi silmät eri­ar­voi­suu­del­le ja puut­teel­le

Anitta Tauriainen ja kummityttö Leydyn osallistuivat leikkimieliseen kilpailuun, jossa tuli osata valita lautaselle terveellisiä ruokavaihtoehtoja. Pari voitti kilpailun. El Salvadorin slummialue Perun pääkaupungissa Limassa on syntynyt jättömaalle. Alueella asuu 100 000 ihmistä. Liman koko suurkaupunkialueella asuu lähes 10 miljoonaa ihmistä.
Anitta Tauriainen ja kummityttö Leydyn osallistuivat leikkimieliseen kilpailuun, jossa tuli osata valita lautaselle terveellisiä ruokavaihtoehtoja. Pari voitti kilpailun.
Anitta Tauriainen ja kummityttö Leydyn osallistuivat leikkimieliseen kilpailuun, jossa tuli osata valita lautaselle terveellisiä ruokavaihtoehtoja. Pari voitti kilpailun.
Kuva: Suomen World Vision

Matka Peruun ja miljoonakaupunki Liman slummialueelle avasi kuusamolaisen Anitta Tauriaisen silmät eriarvoisuudelle ja puutteelle.

Tauriainen osallistui huhtikuun alkupuolella Suomen World Visionin järjestämälle kummimatkalle ja pääsi tapaamaan perulaista kummityttöään Leydyniä. Matkan aikana vieraat tutustuivat alueen kouluihin, koteihin, terveydenhoitojärjestelmään ja ylipäätään alueella elävien ihmisten arkeen.

– 10-vuotias Leydyn asuu Limassa, Perun pääkaupungissa, El Salvadorin slummialueella. Jättömaalle rakennetulla alueella asuu noin satatuhatta ihmistä. Käytännössä se on tomurinnettä, jonne ihmiset ovat kyhänneet kotejaan aaltopelleistä ja muista löytämistään materiaaleista. Asumuksissa on maalattia, eikä sähköä tai vettä välttämättä tule, Tauriainen kuvaa kummilapsensa kotipaikkaa.

Kun Suomen World Vision aloitti työn slummialueella vuonna 2007, alueella asuvien lasten elämää varjostivat köyhyys, vanhempien työttömyys, alueella liikkuvat jengit ja huumekauppa.

Alueen haasteina ovat köyhyyden ja työttömyyden mukanaan tuomat ongelmat, kuten aliravitsemus ja puutteellinen koulutus. Koulutuksen taso on ollut alhainen, eivätkä kouluissa työskentelevät opettajatkaan välttämättä osaa lukea.

Kehitysjärjestön työn tavoitteena Limassa on lasten koulutuksen, asuinolosuhteiden ja terveydenhoidon parantaminen. Taloihin rakennetaan vesi- ja sähköputket ja niiden turvallisuutta kohennetaan.

– Aliravitsemus on edelleen ongelma, mutta parempaan suuntaan ollaan onneksi menossa. Lapsille ja vanhemmille kerrotaan terveellisistä ruokavalinnoista ja hygieniasta. Vanhempia on esimerkiksi neuvottu, kuinka kanan verta kuivataan ja sitä sitten lisätään ruokaan lisäraudan saamiseksi.

Kehitystyön ansiosta lasten terveys on kohentunut, kun perheet tietävät, millaista ruokaa lapset tarvitsevat kasvaakseen terveinä. Opettajat ja vanhemmat osaavat tukea lasten sosiaalisia ja motorisia taitoja pelien, leikkien ja kertomuksien kautta. Hellyydestä on tullut osa monien perheiden arkea – vanhemmat ovat oppineet, mikä merkitys kannustamisella on lasten kasvulle. Lapset ja nuoret oppivat vastuunkantoa ryhmissä ja kasvavat aloitteellisiksi aikuisiksi.

– Matkan aikana näki, että rahat, joita me kummit täältä Suomestakin lähetetään, menevät oikeasti perille ja niistä on konkreettista apua.

Ulkomailla Peru tunnetaan ruuastaan ja ylellisistä alpakkavillaisista tuotteistaan. Maan sisäinen tilanne on silti yhä vaikea. Sisällissodan ja epätasa-arvon seuraukset ovat raskaita. Perussa on paljon rasismia – alkuperäiskansojen edustajilla ei ole vielä elämässään samoja mahdollisuuksia kuin muihin väestönryhmiin kuuluvilla.

Yhtenä matkan tavoitteena Tauriaisella oli päästä näkemään, miten vammaisten lasten opetus on siellä järjestetty ja millaista heidän elämänsä ylipäätään on.

Tauriainen on tehnyt pääosan työurastaan Kuusamossa kehitysvammaisten parissa ja siksi se puoli kiinnosti erityisen paljon.

– Pääsin vierailemaan useammassa vammaisen lapsen perheessä, kuten 8-vuotiaan monivammaisen pojan kotona ja kuuromykän naisen luona. Sain neuvoa vanhempia ja antaa ihan käytännön vinkkejä erilaisiin tilanteisiin.

Tauriainen koki vammaisten lasten perheiden elämän kovuuden erityisen voimakkaasti.

– Tuntuu hirveän pahalta. Kun keinoja olisi vaikka mitä, joilla vammaisten lasten ja heidän perheidensä elämää voisi helpottaa. Mutta kun varsinkaan slummialueella heillä ei ole tietoa, ei kuntoutusta eikä mikään taho auta. Tuli sellainen tunne, että olisi hirveän paljon asioita, mitä haluaisin tehdä ja olla heille avuksi, Tauriainen sanoo.

Matka toi uutta perspektiiviä elämään.

– Ennakkoon en oikeastaan osannut ajatella, mitä reissu tuo tullessaan. Odotin vain, että pääsen tapaamaan Leydynin ja sainkin viettää hänen ja hänen perheensä kanssa ikimuistoisia hetkiä. Leydyn on todella aurinkoinen ja elämäniloinen tyttö.

– Köyhyys ei niinkään järkyttänyt. Tietysti kosketti valtavasti, kun näki millaisissa olosuhteissa ihmiset joutuvat elämään. Väkisinkin tuli ajatelleeksi, että pitäisi täällä Kuusamossakin vähän miettiä, ettei jokaisesta koirankakasta tien reunalla kehdattaisi narista.

Kahden viikon matka oli melkoinen elämys.

– Se oli mahtava reissu ja maa täynnä vastakohtaisuuksia. Koettiin Perun vuoriston huikean kauniit maisemat ja toisaalta tomuinen slummialue. Menee vielä pitkään, ennen kuin muistilokeroista pystyy kaivelemaan kaikki matkalla koetut kokemukset ja tunteet. Toivon sydämeni pohjasta, että vielä joskus pääsisin sinne uudestaan tapaamaan kummityttöäni, Tauriainen toivoo.

Leydynin näkeminen vahvisti tunnetta siitä, että toivoa paremmasta tulevaisuudesta on aina olemassa. Koulutus on avainasemassa, kun Leydyn ja muut alueella elävät lapset luovat tulevaisuuttaan.

Ilmoita asiavirheestä